torstai 24. marraskuuta 2016

Talon pimeimmät sokkelot & Sisu 6kk

Nämä harmaat ja pimeät päivät eivät todellakaan houkuttele kuvaamaan kotia... Mutta meillä on yksi kolkka talossa, mihin ei päivä paista juuri koskaan ja siitäpä oli sama ottaa kuvat sateisena marraskuun päivänä. Pahoittelut jo etukäteen kuvien karmeasta keinovalaistuksesta!

Kyseessä on tuo talomme labyrintti, entisestä miesopettajan huoneiston olohuoneesta 90-luvulla tehdyt koulun sosiaalitilat. Olen maalannut ja tapetoinut tilojen seinät, mutta varsinaista remonttia tässä ei kannata tehdä, koska tila ei palvele hyvin tällaisenaan ja se laitetaan aikanaan kokonaan uuteen uskoon. Senpä vuoksi täällä on koulun aikaiset linoleumlattiat, lasketut katot ja muut "herkut". Onneksi koppien ovet on tehty luokista ja asunnoista purettujen kaappien ovista, jotain kaunista sentään!

Jos teitä kiinnostaa nähdä tämän sokkelon pohjapiirros, se löytyy heti tuon "Pikakierros kodissamme" sivun alusta, se kohta piirroksesta, jossa on paljon kirkkaanvihreää viivaa.
Koulu sai sisävessat (2 kpl) juuri ennen sen lopettamista ja tilassa on myös suihkuhuone, siivouskomero ja päissä kaksi "välitilaa", joista pääsee talon muihin osiin. Kuvassa on etummaisena meidän vessa ja takimmaisena kissojen vessa, eli vessan ovat vallanneet kolme hiekkalaatikkoa.
Vessojen välissä on isännän parranhoitopaikka. Siinä hän harjaa ja asettelee partansa joka aamu. Käytävän päässä on yhdistetty kodinhoitohuone, isännän vaatehuone ja kissojen ruokailuhuone. Koirat näkevät puusohvalta maantielle ja nukkuvat siinä joskus yönsä. Vasemmalla on suihkuhuone.
Minun pukeutumistilasta lähti aiemmin syksyllä lipasto olohuoneeseen. Lipaston tilalle pääsi esille tämä kaunis 50-luvun peili, joka oli aiemmin tämän tilan pimeimmässä nurkassa.
Vaatekaappini olen esitellyt jo aiemmin. Nyt sen kaverina tuolla sopessa on pieni 50-luvun lipasto, jonka hankimme kesällä muutaman muun samanikäisen huonekalun kaupassa. Farkkuliivissä ovat esillä kaikki rintakoruni, siitä niitä muistaa ottaa käyttöönkin paremmin kuin lipaston kätköistä.
Pukeutumistilastani pääsee sekä eteiseen...
...että keittiöön, taas yhden välikön kautta.

Näillä näkymin rakennamme (sitten joskus) kokonaan uuden, tilavan kylpyhuoneen eteiseen ja räjäytämme tämän sokkeloisen tilan kokonaan. Tähän jäisi pieni vierashuone tuonne ikkunapäätyyn ja toiseen päätyyn kodinhoitotila, tekninen tila ja vessa.

Suihkuhuonetta en ole kuvannut blogiin koskaan, koska sen pikaehostus on jatkuvasti kesken erinäisistä syistä... Mutta ihan varmasti palaan siihenkin jossain vaiheessa!
Loppuun vielä myöskin keinovalolla valaistu, mutta ainakin minusta paljon noita äskeisiä kuvia viehättävämpi kuva meidän Sisusta, joka täytti maanantaina puoli vuotta! Otin näitä kliseisiä "alaston vauva taljalla" -kuvia yläkerrassa raksalampun valossa ja niistä tuli oikein kivoja. Tässä kuvassa melkoisen cool nuorimies :)

Elämä puolivuotiaan vauvan kanssa on paljon helpompaa kuin kolme kuukautisen. Kiitos unikoulun yöt sujuvat kahdella tankkauksella ja vauveli on paljon itsenäisempi ja kaikkiaan hirmuisen hauskaa seuraa tätä nykyä. Puhumattakaan kaikista taidoista, jotka kehittyvät koko ajan. Sisu oppi kääntymään selältä mahalleen ja jokeltamaan viime viikonloppuna ja ihan pian kontataan.

Kohta on joulukuu ja aion koristella meidän keittiön joulukuntoon heti ensimmäinen päivä (mammahormoonit)! Joku blogiarvontakin olisi kiva järjestää Joulun kunniaksi... Palaan näihin aiheisiin pian!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Uutta vanhaa yläkerran kammarissa

Kammariin on hankittu muutama uusi juttu kesän aikana. Tai vanhoja kapineitahan nuo kaikki ovat, mutta uusia meille.
Ensinnäkin radio; se huudettiin huuto.netistä jo kesäkuussa ja toimii hienosti. Radion paikka valikoitui juuri tuohon, koska seinässä on ainoa maadoittamaton pistorasia koko talossa, tämänkin huoneen muut pistorasiat uusimme keväällä.

Onhan vaan eri tunnelmallista kuunnella radiota tällaisesta laitteesta! Kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä, kun ensi kerran kytkettiin radio päälle ja sen lämmettyä alkoi kuulumaan Metrotyttöjen ikivanha iskelmä... no seuraava kappale olikin uutta iskelmää, mutta olihan hieno sattuma tuo.
Radion päällä on kaksi lampunkupuihin tekemääni asetelmaa. Toinen on vuosi sitten tekemäni Kupupupu ja toinen tämän syksyn tekele Kupukauris. Vaikka itse sanonkin, niin nuo ovat minusta ihania! Voisin tehdä kupuasetelmia vaikka kuinka paljon, jos olisi vaan aikaa.
Hämeenlinnasta pari kuukautta sitten löytynyt peili on aivan täydellinen tuohon, tähtivalojen koristamana. Radion alla on appiukolta saatu pieni lipasto. Lipasto sopii muotokieleltään hienosti sänkyymme ja ihan täydellinen se olisi tummemman ruskeana, mutta menee mainiosti noinkin.
Tosin nyt sängystä on esillä enää päädyt. Meidän piti laittaa melkein kaksi metriä leveän 30-luvun sängyn tilalle normaalilevyinen (eli 160cm) sänky, koska sen viereen muutti Sisun uusi sänky. Huone olisi mennyt tosi ahtaaksi isomman sängyn kanssa.

Sisu on nyt opetellut nukkumaan omassa sängyssä lempeän unikoulun avulla, kyllästyttiin tällä viikolla siihen yöllä tunnin välein syömiseen lopullisesti. Nyt on kolme yötä koulua takana ja hyvin on sujunut, maailman paras isä hoitaa yölliset lohdutukset ja tassutukset ja minä imetän vain kerran yössä, mahtavaa! Ja ettei kukaan huolestu, niin nälkäänsä Sisu ei heräillyt, vaan ihan muista syistä ja tuo yksi imetys riittää oikein hyvin :)
Löysimme sängyn kesällä tori.fi:n kautta ja koska se oli aivan ruosteessa ja maali irtoili, piti se ehostaa vauvan käyttöön turvalliseksi. Raaputin irtonaiset maalit ja ruosteet teräsharjalla ja maalasin sängyn pohjamaalilla ja usealla spraykerroksella. Sain sängyn kunnostettua syksyllä ulkona juuri ennenkuin kylmemmät ilmat tulivat.
Valitsin varastoistani pinnasuojan kankaat sillä ajatuksella, että sänky on ehkäpä jo vuoden päästä Sisun omassa huoneessa ja kuosit sopivat sinne. Tähän kammariin etenkin tuo ihana kissakuosi on melkoisen raju :)
Sängyn vieressä olevalla tuolilla on helppo hoitaa se yöllinen imetys, meidän sängyssä sitä ei enää tehdä, niin helppoa kuin se yöllä olisikin minulle. Liian helposti siihen myös nukahtaa vauvan kanssa ja kierre on valmis...

Huoneen huolella vaalittu 30-lukuinen harmonia on nyt hieman vinksallaan ja huoneen pitkä seinä melkoisen täyteen tupattu, mutta ei se mitään, kun siihen on niin ihana syy. Vieläkin hämmästelemme sitä, että ME täällä vietetään Isänpäivää maailman ihanimman vauvan kanssa ♥

Mukavaa Isänpäivää ja sunnuntain jatkoa kaikille teille!

torstai 3. marraskuuta 2016

Kausiasioita

Mainitsinkin edellisessä postauksessa, että on tehnyt mieli jouluverhoja keittiöön. En ole aiemmin harrastanut kausitekstiilejä, mutta nyt on varmaan tämä kotona mammailu tehnyt tepposet ja oikein himoitsen villaa ja samettia :D
Yläkertaan olen jo kyseisiä materiaaleja lisännyt. Vaihdoin pilviverhot petroolinvärisiin samettiverhoihin ja lisäsin samettia myös tyynynpäällisiin.
Uusi lahjatalja siirtyi Lumikenkä keinutuolin päälle. Miten voikin huoneen ilme muuttua talviseksi suht pienillä jutuilla!
Samettiverhot tekevät tunnelmasta jotenkin mystisen talvisen. Haluaisimme sellaiset myös alakerran olohuoneeseen, mutta valmiina ei löydy tarpeeksi pitkiä ja myös kankaan kanssa on yksi ongelma, nimittäin hinta. Olohuoneeseen kun menee verhokangasta 27 metriä... Mutta onneksi on tämä pieni talviolohuone, jota voi sisustella edullisemmin!

Ihan sivuhuomatuksena sellainen asia, mitä en itse tullut ajatelleeksi ihan loppuun asti kun ostettiin tämä iso talo: kaikki, siis ihan kaikki maksaa enemmän. Huonekaluja saa halvalla kun jaksaa etsiä käytettyinä, mutta on paljon asioita, jotka on pakko ostaa uutena. Kuten vaikka ulkomaali ja ison luokkahuoneen verhot. Metrejä ja litroja menee niin, ettei halua edes ajatella tarkempia rahasummia... Tämä varoituksen sanana kaikille isosta vanhasta talosta haaveileville, vaikka eihän tämä ketään hillitse kuitenkaan ;) 

Kausivalot ja -koristeet ovat sen sijaan ihan tuttu juttu edellisiltä vuosilta, täällä täydellisessä pimeydessä niitä tarvitaan piristykseksi sekä ulkona että sisällä. Marraskuun toinen päivä sateli hieman lunta ja tulkitsin sen merkiksi talvikoristeiden laittamiselle.
Pihaton ikkunan päällä on uusi havuköynnös ja kulmalla roikkuu lyhty viime talvelta.
Pimeällä pihatto näyttää mukavan kotoisalta.
Istutimme pääportaiden vasemmalle puolelle (toivottavasti) pysyviä havukasveja muutama viikko sitten.
Istutin myös oikean puolen pataan talvisen havuasetelman. Noiden pinkkien luistimien laittaminen ovikoristeeksi on aina yhtä ihana juttu, oikein sydämessä läikähtää, kun muistaa ne!

Pääovien portaille en viitsi laittaa mitään, vaikka mieli tekisi, sillä kokemus on näyttänyt, että tavarat ovat vain tiellä lumien poistossa.
Sen sijaan kokosin kaikki lyhdyt keittiön portaille, joita emme käytä. Onpahan tiellekin päin jotain nättiä.

Yksi lyhty palaa myös meidän Tuonenlehdoksi aikoinaan nimeämällämme alueella. Marraskuu alkoi nimittäin luopumisella yhdestä ystävästä. Vanhin kissamme Iina nukutettiin kuukauden ensimmäisenä päivänä ikiuneen 19 vuoden ja 7 kuukauden korkeassa iässä. Olen tyytyväinen siihen, että osasimme tehdä päätöksen ajoissa ja teimme sen viimeisen palveluksen vanhalle ystävälle.
Iina sai lähteä arvokkaasti, se söi viimeisen herkkuaterian vielä tunti ennen nukuttamista ja hyppi kevyesti pöydän päälle. Kuitenkin se oli selvästi vanhuuden vaivaama ja meni nukuttamista edeltävinä päivinä huononpaan kuntoon, joten päätös oli siinä mielessä helppo tehdä. Iina metsästi vielä hiirenkin kuukausi sitten, vuosien tauon jälkeen ja kylläpä se oli siitä onnellinen.

Kuvassa näkyvä Tikru jäi myös kaipaamaan Iinaa, ne kun olivat kaveruksia. Jäljelle jääneet kissanpojat Oliver ja Tikru tulevat jotenkuten toimeen keskenään, mutta eivät ne ystäviä ole.


Lepää rauhassa Iina ♥

torstai 27. lokakuuta 2016

Tavallisen ihana harmaa syyspäivä

Mietin yksi päivä blogijutun tekemistä ja tuskailin sitä, etten saanut yhtään kuvaa / juttua aikaiseksi niinä aurinkoisina syyspäivinä, joita tänä syksynä on riittänyt. Tänään tajusin, että jutun voi tehdä myös tällaisena sateisen harmaana päivänä, onhan näissä päivissä ihan oma tunnelmansa. Tunnelma, josta tykkään, kunhan se ei jatku viikkokausia.
Sisu kasvaa kovaa vauhtia ja istuu nyt jo isännän paikalla keittiön pöydän päässä. Hänestä on jo kovasti seuraa meille ja päiväni kuluvat mukavasti iloisen vesselin kanssa.
Löysimme kauniin vanhan syöttötuolin Kontista kympillä.
Ruokapöydän päähän tuli sen verran ruuhkaa syöttötuolin myötä, että siirsin Mademoiselle Printemps -tuolin olohuoneen takan eteen. Siinä voi sekä lämmittää takan sekä nauttia sen lämmöstä.
Mademoiselle tuoli on nyt vähän hassusti samanvärinen kuin sen takana oleva ovi, mutta ei se mitään. Tuolin päällä on lahjaksi saatu lampaantalja (ja sen päällä Tikru kissa). Upea talja on täkäläisen ja käsittääkseni Suomen ainoan nahkajalostamon tuottama. Sen antaja ajatteli taljan sopivan Sisun rattaisiin talvella, mutta eihän me noin hienoa taljaa rattaisiin laiteta, sinne joutaa Ikean Ludde!
Tällaisena sadepäivänä teki mieli keittää pitkästä aikaa pannullinen teetä. Kohtahan voisi korkata glögikaudenkin... Minulle on vissiin iskeneet jotkut mammahormonit päälle, kun haaveilen jouluverhoista ja muista minulle kummallisista asioista! Tilasin jo sellaisen muovisen havuköynnöksen, missä on valot. Jokohan se kehtaisi laittaa tallin oven päälle..?
Syksy se on vaan edelleen suosikki vuodenaikani, en oikein itsekään ymmärrä miksi. Tänäkin syksynä olen saanut ideoita vaikka kuinka moneen sisustusprojektiin, mutta olen joutunut tyytymään vain piirtelemään niitä vihkoon muistiin. Suunnittelukin on kyllä kivaa ja ideat jalostuu, kun niitä ei pääse samantien toteuttamaan. 

Tuohon liukuoveen olen muuten nyt todella tyytyväinen! Olohuoneen tapetin vaihto kutkuttelee edelleen vahvasti mielessä, mutta onneksi siihen ei ole nyt aikaa eikä rahaa ;)

maanantai 3. lokakuuta 2016

Lisää rottinkikeinuja!

Nythän me hurahdettiin näihin rottinkikeinuihin ihan täysillä! Lumikenkä keinutuolin kotiuduttua yläkertaan aloimme kaivata omaa keinua myös alakertaan.
Tilasimme Parolan Rottingista tällaisen Klassikko riippukeinun ja voi että, miten ihana tuoli se onkaan! Kaikki on kohdallaan: istuinmukavuus, ulkonäkö ja vauvan rauhoitus ominaisuudet. Sisulla tuppaa olemaan sellainen "kitutunti" ennen nukkumaan menoa, eli siinä ilta kuuden-seitsemän tienoilla. Oleminen on sellaista, ettei oikein mikään kelpaa. Paitsi keinuttelu keinutuolissa!
Siinäpä voidaan katsoa Emmerdale ja Seitsemän uutiset ihan rauhassa ennen Sisun nukkumaan menoa, aiemmin jommankumman piti kävellä ympäriinsä kitisevä lapsi sylissä tuon kitutunnin ajan.
Riippukeinun tulo olkkariin laukaisi tietysti taas möbleeraamiskierroksen, johan tuosta edellisestä olohuoneen uudelleen järjestelystä taisi kuukausi mennä :)
Chesterfield sohva muutti eteiseen, jonne se sopiikin oikein hyvin.
Nojatuolit muuttivat eteisestä olohuoneeseen ja nyt on taas Finlaysonin palatsista peräisin oleva sohvaryhmä koossa. Tällä puolella olohuonetta on ihanaa salonkihenkeä!

Salonki kaipaa sinne sopivaa valaisinta, vanha kristallikruunu olisi tähän niin hyvä! Jotain täytyy keksiä ja pian... 
Taidan tarjota tästä lähtien kahvit vieraille täällä!

Muistan, että olimme kamalan huolissamme priimakuntoisen sohvakaluston kulumisesta silloin, kun hankimme sen. Tikru-kissa pääsi raapimaan nojatuolien käsinojia eteisessä, mutta ei tuo nyt niin hirveästi enää haittaa. Näiden lemmikkien ja lapsen kanssa on kuitenkin pakko ajatella niin, että huonekalut ovat käyttöä varten, emmekä voi asua kuin museossa.


Ylläolevassa kuvassa on hillitty sävymaailma, jonka tyyppisestä huomaan pitäväni koko ajan enemmän, kenties jotain keski-iän seesteisyyttä..?

Isäntä totesi jokunen vuosi sitten, silloinkin olohuoneen möbleerauksen yhteydessä: "Täällä ei ole muuta pysyvää kuin meidän rakkaus". Ja näin taitaa olla, olemme -ihan teoreettisesti- pohdittu uutta tapettia myös olohuoneeseen. Meillä molemmilla on vieläpä samansuuntaiset ajatukset tapetin suhteen, joten saa nähdä... Sen verran voin paljastaa, että se olisi taas sarjassamme jotain aivan muuta kuin tämä nykyinen :)

Kuvassa oikealla vielä uusi valaisinkeksintöni, Indiskan lyhty, joka roikkuu muuriin puristetussa vanhassa puristimessa. Syksyllä on erityisen kiva sisustaa, saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä keksiikään!

Kirpeän aurinkoista viikkoa teille!

maanantai 26. syyskuuta 2016

2016 pihakuulumiset

Aloitan uuden perinteen blogissa, eli kuvaan tästä lähtien joka kesän lopussa pihaamme ja raportoin pihakuulumiset tänne. Varsinkin tuo viime kesänä remontoitu etupiha muuttuu (ainakin toivottavasti) vuosien varrella niin paljon uusien istutusten ja vanhojen kasvamisen kautta, että on hauska seurata kehitystä täällä. Ja eihän tuo takapihakaan ole lähellekään sitä, mitä sen haluaisimme olevan...

Etupihan remontin ennen-jälkeen jutut näet tästä ja tästä. Nämä tämän kesän kuvat olen ottanut elokuun aikana.
Näkymä pihaan on kutakuinkin samannäköinen kuin viime kesänä, ainoastaan talon pääty tuli laudoitettua ja maalattua viime kesän lopussa. Tämä näkymä on minulle aina yhtä rakas!
Pihatietä pidemmälle tullessa näkyy uusi pieni puun alku; Sisulle istutettu riippahernepuu ja lähempänä kameraa viime kesänä Savosta tuotu lumipalloheisi. Heisi ei ole näköjään kasvanut juuri lainkaan, mutta käsittääkseni niissä oli joku vika koko Suomessa tänä kesänä, ei kukkinutkaan normaalisti. Sähkötolppaa pitkin kiipeävä humala kasvoi mainiosti, vaikka paikka on melko varjoinen.
Sisun puun alle pitää laittaa ensi kevääksi tulppaaneja ja kesällä jotain muuta kukkivaa. Kivikon edessä pensashanhikit kasvavat hitaasti, mutta varmasti.
Teimme talon päädyssä olevan veteraanimuistomerkin ympärille uudet istutukset. Viime kesänä istutetuista hortensioista toinen kuoli talvella ja toinen siirrettiin takapihalle. Halusimme tähän vihreyttä ympäri vuoden, joten valitsimme pensaiksi alppiruusut. Lisäksi istutimme muistomerkille kahta erilaista maanpeittokasvia.
Istutimme viime kesänä sisäänkäynnin molemmin puolin koristeomenapuut. Toinen niistä otti ja kuoli tämän kesän alussa. Se tekee kuitenkin juurestaan uutta versoa, joten annamme puun olla tuossa ja katsotaan mitä siitä tulee. Kaksi juuresta tulevaa oksaa on koristeomenapuuta (eli nuo punalehtiset) ja loput tavallista omenapuuta, johon koristelaji on ilmeisesti aikoinaan ympätty.
Toinen omenaapuu kasvaa ja voi hyvin. Omenapuiden alle istutetut kuunliljat eivät juuri ole levinneet, varsinkin tämän eloon jääneen puun alla olevat liljat ovat kovin pieniä. Syynä lienee melko varjoinen kasvupaikka.
Haluaisin pääoven portaille paljon kukkaruukkuja ja muita koristeita. Tänä kesänä en oikein ehtinyt viemään asiaa eteenpäin, mutta iso muuripata ja vanha pyörä löysivät tiensä sisäänkäyntiä koristamaan.
Etupiha on edelleen hyvin soravaltainen, mutta ilmettä tulee joka kesä lisää kun istutukset kasvavat ja niitä lisätään. Lisäksi aiomme tehdä kivettyjä alueita lipputangon ympärille ja piharakennuksen eteen. Lipputangon ympärille tulisi muuten viheralue, mutta sitten pihassa ei olisi tilaa käännellä traktoria peräkärryineen. Niin pitkään kun meillä on hevosia ja niille tuodaan heinää, pitää tuon yhdistelmän mahtua pihassa pyörähtämään.

Vaikka pihaan laitettiin remontin yhteydessä asianmukaiset suodatinkankaat, niin sora vihersi tänä kesänä jo pahasti. Voikukkia ja muita rikkaruohoja saisi nyppiä joka päivä. Toivon, että mitä enemmän istutettua vihreää pihaan tulee, sitä vähemmän huomio kiinnittyy niihin epätoivottuihin vihreisiin. Täytyy näin 1,5 vuoden kokemuksella sanoa, ettei tuollainen iso sorapiha ole tosiaankaan se helppohoitoisin rikkakasvien suhteen.
Pihalle jäi Sisun nimijuhlista Saksasta edullisesti tilattu katos. Katoksen rungolle kävi sittemmin huonosti; elokuun lopussa tuli Rauli-myrsky ja koska emme tajunneet irroittaa kattokangasta, viskasivat tuulet katoksen poikittain ja se vääntyi. Mutta sen voi onneksi vielä korjata, eikä tuo kovin tukeva ollut alunperinkään. Halvalla kun ei hyvää saa!
Viime syksynä istutettu hopealehtinen kivikkokasvi selvisi talvesta ja leviää pikkuhiljaa. Tänä kesänä istutimme alimmassa kuvassa olevat kivikkokasvit. Kyllä nuo kiviaidatkin vielä vihertävät joku päivä...
Tein pihattoon pariovet viime syksynä. Niitä tarvitaan oikeastaan vaan kerran vuodessa, silloin kun heppalääkäri tulee raspaamaan hampaat. Hevoset rauhoitetaan raspauksen ajaksi ja niiden täytyy olla muutama tunti syömättä eli sisällä pihatossa. Pihaton eteen istutettu viiniköynnös kuoli talvella ja nyt sen paikalla on köynnöshortensia. Hortensian vieressä on isännän työkavereilta saatu ruusupensas, joka tuntuu tuossa viihtyvän, on jo kasvanut kaksinkertaiseksi kuvanotto hetkestä ja kukkii edelleen. Hortensian viihtyminen vähän jännittää, kun se ei ole kasvanut mitenkään riehakkaasti. Vaan jospa tuossa seinustalla olisi ensi kesänä kaksi komeita valkoisia kukkia tekevää kasvia...
Takapihalla ei juuri ole raportoitavaa uutuuksista.
Päinvastoin, perennapenkistäkin kuoli tosi paljon kukkia kovan talven takia ja unelmieni runsas, tuonne aitaan asti ylettävä kukkaloisto on entistäkin kauempana. Mutta viime kesänä Savosta tuotu kultapallo porskuttaa muidenkin edestä!

Portaat ovat edelleen tekemättä, mutta saimme sentään kiinnitettyä varastossa kolme vuotta pyörineen aurinkopurjeen takaoven päälle ja se olikin hyvä suoja paahteelta ja sateilta. Purjeen tajusimme ottaa ennen myrskyä pois.
Omenasato oli hyvä ja liian runsas ja aiommekin ensi keväänä karsia vanhoja puita rankalla kädellä, meni syteen tai saveen. Takapiha on ollut koirilta kiellettyä aluetta jo pari kuukautta, ne kun syövät maahan tippuneita omenoita ja sitten on mahat sekaisin. Nyt alkaa onneksi jo helpottaa ja puissa on enää vähän omenoita tippuvaksi. Kyllä niitä on nyös hyödynnetty hilloiksi ja omenapiirakoiksi, mutta rajansa kaikella :)

Aurinkoisia syyspäiviä!