sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Uusi alku

Hip hei! Meillä oli eilen sikäli hieno päivä, että sovimme kaupat uudesta kodistamme! En jaarittele asiasta sen enempää täällä, vaan pyydänkin täten teidät kaikki seuraamaan uutta blogiani *täällä*.

Riuttala Old School blogi pysyy täällä vielä hetken, mutta eteenpäin on elämän mieli ja kunhan säällinen aika on kulunut, jää tämä blogi muistoksi vain itsellemme tästä elämänvaiheesta ja urakasta.

Tässä vaiheessa on aika kiittää teitä kaikkia blogini lukijoita näistä vuosista ja toivon, että yhteisiä vuosia tulee monta lisää uuden osoitteen alla. Olette olleet minulle tärkeä yhteisö, varsinkin näinä vuosina, kun minulla ei ole ollut työpaikan tms. muodostamaa yhteisöä olemassa, johonkin ihmisen on hyvä tuntea kuuluvansa.

Päätän täältä tähän, Sisun tämän hetkisellä suosikkisanalla: Heippa!

torstai 28. syyskuuta 2017

Sydämen tykytyksiä

Isoja asioita on tapahtunut nyt niin paljon, ettei pää pysy millään perässä. Olemme  menneet mielialoissa vuorotellen tosi ylös ja tulleet sieltä vauhdilla alas. Eli ihan järkyttävä stressi tästä talon myynnistä kuitenkin tuli ja kerronpa nyt miksi.

Hyväksyimme ostotarjouksen talostamme vain viikon myyntiajan jälkeen. Löysimme itsellemme uuden kivan talon ja kaikki tuntui menevän kuin elokuvissa. Vähän liian helposti, tiedättekö. Sitten odottelimme kuntotarkastusta pari viikkoa. Perusteellisessa tarkastuksessa selvisi, että talomme alapohjan laudoitus on paikoin vaurioitunut ja siitä piti lähettää näytepalat yliopistoon tutkittavaksi. Tutkimustuloksia odoteltiin taas pari viikkoa ja niistä onneksi selvisi, että kyseessä on vanhat vauriot, sellaiset jotka ovat talossa olleet jo meidän ostaessa. Tässä taas esimerkki näistä kuntotarkastuksista, niitä on moneen lähtöön...

Kaupat peruuntuivat kuitenkin näiden ostajien kanssa ja vedimme takaisin oman tarjouksemme uudesta kodista. Seuraavaksi otimme yhteyttä perheeseen, joka oli harmitellut kovasti silloin kun kuulivat, että olemme jo hyväksyneet ostotarjouksen talostamme. Kerroimme heille alapohjan löydöistä ja asia oli heille ok, korjattavissa oleva juttu. He tulivat katsomaan taloa, ihastuivat ja nyt kaupat on tehty. On hienoa, että talo meni perheelle, joka on tätä jo pitkään ihaillut ja tiedämme, että he ovat juuri oikeat ihmiset projektia jatkamaan.

Ja kuinka ollakaan, se meidän kiva talokin oli edelleen vapaana!


Emme ottaneet ostettavaan taloon perinteistä kuntotarkastusta, vaan homekoira Myrskyn (kuvassa) isäntineen homekoirat.com:sta. Ajattelemme olevamme itse kykeneväisiä tällä kokemuksella arvioimaan talon kunnon muuten ja emme halunneet maksaa perinteisestä tarkastuksesta.

Voimme lämpimästi suositella tuollaista tutkimusta kaikille talon ostamista harkitseville tai jos omassa talossa epäilyttää joku asia (tämä ei ole blogiyhteistyö). Asiantuntevalla koiran isännällä oli mukana kosteus- ja ilmanlaatumittarit ja koiralla varma nenä, joka löysikin pari ongelmapaikkaa talosta.


Tutkimme asiaa itse lisää reilun viikon päästä ja vasta sitten tämän talon ostaminen on ihan varma juttu.

Tämän tarinan alku oli kuin romanttisesta tyttöjen leffasta, loppu meni draaman puolelle, jolla on kuitenkin toivottavasti onnellinen loppu.

Huomatkaa muuten, ettei kummassakaan kaupassa ollut mukana välittäjää tai etuovi- / oikotie -sivustoja. Meidän talo meni kaupaksi somen kautta ja uusi talo löytyi puskaradion avulla, se ei ollut varsinaisesti vielä myynnissäkään. Näin sitä tehdään kauppaa täällä "syrjäseudullakin", vaikka jatkuvasti mediassa kerrotaan, että kaikki haluavat Helsinkiin kerrostaloon :)

Ja se meidän uusi koti, siellä Porin Reposaaressahan se, niinkuin teistä muutamat arvasivatkin :) Kunhan kaupat siitä varmistuvat, kutsun teidät uuden blogini lukijoiksi ja siellä kerron talosta ja tuosta paratiisista enemmän.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Rakastuimme toiseen...

...paikkaan, kaupunginosaan jo vuosia sitten. Rakkaus on muuttunut vuosi vuodelta yhä polttavammaksi. Päätimme, että muutamme sinne sitten eläkkeellä. Onhan meillä tämä upea ja rakas koulumme remontoitavana ja hevosetkin. Nyt ei ole enää hevosia ja havahduimme; mehän voisimme muuttaa sinne jo aiemmin! Mikä huima ajatus! Kun eihän sitä edes tiedä, elääkö sitä eläkevuosiin asti. Elämä ja unelmat ovat tässä ja nyt, eivät sitkun.

Veivasimme päätöksen kanssa kuitenkin koko kevään ja alkukesän. Lähinnä minun piti saada asiasta varmuus. Nyt, eteisen valmistumisen myötä huomaan saaneeni varmuuden, ajattelen, että siinäpä komea eteinen -myös seuraavalle asukkaalle. Sydämestä ei enää kouraise näin ajatellessani.

Siispä päätimme ryhtyä tuumasta toimeen, laitamme talon nyt myyntiin ja katsotaan mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Myyntiaikaa annamme itsellemme kuusi vuotta. Sisu menee kouluun syksyllä 2023 ja jos olemme vielä silloin tässä, niin tähän jäämmekin Sisun peruskoulun ajaksi. Emme ota talon myynnistä stressiä, koska hevosten myynnin jälkeen ymmärsimme, ettei minkään elottoman esineen myynti ole stressaamisen arvoista.

Elämä ja remontit jatkuvat Riuttalan koululla kutakuinkin entiseen malliin, mutta jos joku näkee tässä oman unelmansa, me lähdemme innoissamme kohti seuraavaa. Luultavasti pelastamaan taas jotain talon rähjää, se taitaa olla meidän kohtalomme.

Olisimmekin nyt tosi kiitollisia, jos te ihanat lukijat voisitte jakaa tätä tekemääni myyntisivuston linkkiä vaikkapa facebookin kautta eteenpäin! Aiomme myydä taloa itse, koska kukaan ei tunne tätä taloa niin hyvin kuin me.

Lupaan jatkaa bloggaamista sieltä uudestakin unelmien paikasta, joten tiemme eivät eroa muuton tapahtuessakaan lopullisesti ♥︎ 

torstai 27. heinäkuuta 2017

Talon arvoinen eteinen

Taidenäyttely ja kesäkahvila viikko on onnellisesti ohi ja saimme "uuden" eli vihdoinkin täysin valmiin eteisemme omaan käyttöön. Ja täytyy sanoa, että kyllähän se on ihan älyttömän hieno! Sen pidemmittä puheitta, antaa kuvien kertoa:
Tähän väliin on hyvä näyttää yksi ennen kuva:
Tämän näköisenä katselimme eteistä aivan liian pitkään. Sama pääty on nyt tämän näköinen:
Petroolin sinisen sävy vaihtelee mukavasti valaistuksen mukaan. Kun sitä vertaa vaikkapa koboltin siniseen, on sävy todella vihertävä, mutta ilman vertailukohtaa se näyttää välillä ihan sinisen siniseltä. Maalin sävy on Tikkurilan 366X.
Lattiasta huomaa, että siitä ovat kulkeneet muutamat jalat ennen linouleumin laittamista. Kovemmat oksan kohdat muodostavat jännän laineikon pehmeiden ja kuluneempien osien kanssa. Tämä on sitä vanhan talon hienoutta!
Chesterfield sohva lähti uuteen kotiin ja sen tilalle laitoimme jugend pöydän. Muutos on todella hyvä!
Verhokangas oli odottamassa pari vuotta ompelua ja verhotankojen asentamista. Toule de jouy kuosi oli ihan nappi valinta. Ai että olen tyytyväinen aivan kaikkeen tässä eteisessä!

Näyttelyviikko sujui todella mainiosti, väkeä kävi paljon ja tunnelma oli mitä hienoin. Teen näyttelykuvista julkisen kuvakansion (jos osaan) ja pienen jutun tänne mahdollisimman pian.
Yksi näyttelyn asukkaista jäi eteiseemme näyttelyn jälkeenkin. "Ruma ankanpoikanen" löysi seinässä valmiina olevan ruuvin ja koska se näytti kotiutuvan oven pieleen niin hienosti, taiteilijakin raaski luopua siitä.
Palaan pian, se suuri uutinenkin on julkistamiskunnossa aivan näillä näppäimillä ;)

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Näyttelykunnossa!

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt tovi; kiirettä on pitänyt! Olemme remontoineet eteistä, maalasimme julkisimman julkisivun ja minä olen leiponut pakkasen täyteen pullaa kesäkahvilaa varten.
Ihan uskomatonta, että tämä monta vuotta laiskasti eteenpäin viety eteisen remontti on vihdoinkin tehty.
Nyt on vielä kovin tyhjää, mutta viikon päästä täällä on ylläoleva kaveri ja hänen kymmenet ystävänsä. Taidenäyttelystä tarkemmin täällä, taiteilijan omassa blogissa.

Palailen eteisen remonttiin tarkemmin, kun näyttelyviikko on ohi ja saamme ottaa eteisen taas omaan käyttöön ja pääsen kuvaamaan sitä omien tavaroiden kanssa. Ja toki raportoin tuosta itse tapahtumasta myös, se on niin odotettu juttu minulle ja taiteilija ystävälleni ja tulee varmasti hieno viikko!
Lisäksi minulla on jemmassa yksi tosi iso uutinen... katson nyt parhaaksi tällaisen inhoamani vihjailun asiasta, mutta tuntui, että jotenkin pitää teitä valmistella paljastamatta mitään. Sori :) Se on meille kiva juttu kuitenkin, joten no worries! Ja en ole raskaana, sen verran voin paljastaa.
Tervetuloa vielä "Kokonainen" kollaasitaidenäyttelyyn 17-23.7. Näyttely, kahvila ja mahdollisesti myös kirppis ovat avoinna tuon viikon ajan päivittäin klo 13-17. Osoite on Kullaantie 321, 38600 Lavia.

Niin jännää ja kivaa, toivottavasti näen teitä blogin lukijoitakin täällä!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Ysäri yllättää!

Ostimme tässä taannoin läjän vanhoja huonekaluja (joista piironki on jo esitelty aiemmin) ja joukossa tarjottiin myös uudempaa vitriinikaappia.
Tajusin, että kaappi on juuri sopivan kokoinen keittiöömme ja päätimme ostaa myös sen, vaikka sen tyyli oli ihan liian ysäriä makuumme. Ajattelin, että siitä saa tuunamalla hyvän kaapin.
Maalasin kaapin himmeällä mustalla huonekalumaalilla päältä ja vanhalla kunnon Lido -vihreällä sisältä. Molempia maaleja löytyi sopivasti omasta varastosta.  Vaihdoimme matalat pallojalat samasta paikasta saamiimme sängyn jalkoihin.
Uudet vetimet löytyivät Lundagårdista. Samanlaiset ovat myös tulossa kaapin alaosassa olevaan vetolaatikkoon, mutta Sisun takia laatikko on toistaiseksi ilman vetimiä.

Olen kaappiin tosi tyytyväinen, pienellä rahallisella panostuksella sai näin sopivan kapineen meidän keittiöön ja enemmän astioita esille. Kaapin paikalla olleet halkolaatikko ja isännän tekemä tarjotinhylly löysivät molemmat uudet paikat kodistamme.
Minun on vielä pakko näyttää tuo uusi palopeitteen suojus, minkä ompelin tänään. Ostin Ellokselta alennuksella ihanan cowboy kuosisen pöytäliinan, jota olin kytännyt pitkään. Ostin se Sisun huoneen ompeluksia varten, mutta varastin kangasta vähän meille aikuisillekin :)

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Parempia öitä

Kammarissa on tapahtunut kolme muutosta, joista etenkin kaksi ovat vaikuttaneet merkittävästi yöuniemme laatuun.

Aloitan uudesta patjasta. Meillä oli 10 vuotta vanha puuvillafuton, joka oli painunut liian tiiviiksi ja kovaksi. Jouduimme laittamaan sen päälle vaahtomuovipetarin toissa talvena, kun raskauden myötä en enää pystynyt nukkumaan niin kovalla patjalla. Luonnonkuitupatjan ominaisuuksille sai siinä kohtaa heittää hyvästit.

Patja oli myös pysyvästi kuopalla makuupaikkojemme kohdalta, johtuen sekä sen iästä, että liian harvasta rullauksesta. Lisäksi se ei ollut sopivan kokoinen sänkyymme, joka on tehty kahdesta 30-luvun sängystä. Sängyn pituus on 194cm ja leveys 195cm, patja oli normaali 200x160cm. Patjan ylimääräinen pituus oli nostettu sängyn jalkopäätä vasten, joka lyhensi sängyn pituutta entisestään ja molemmilla sivuilla oli vaahtomuovipatjasta leikatut täytteet... Aika mahdoton nukkumapaikka siis!

Päätimmekin siis satsata viimeiset hevosten myynnistä tulleet rahat uuteen patjaan. Käytän nyt tilaisuuden hyväksi ja mainostan paikallista, patjat käsityönä luonnonmateriaaleista tekevää yritystä, eli Porin Villa & Peitettä.

Kävimme eräänä lauantaina Porissa Villa & Peitteen tehtaalla ja saimme kattavan esittelyn patjoista ja tyynyistä yrittäjän toimesta. Pääsimme makoilemaan kaikilla patjoilla tyynyjen kera ja meille esiteltiin jopa tehtaan puoli, kaikki ihan pelkästään meitä, tavallisia asiakkaita varten! Tätä sanomme palveluksi.
Päädyimme tilaamaan 15cm paksun luonnonkumifutonin, jossa on lampaanvillaa päällä. Lisäksi tilasimme hygieniapetarin villatäytteellä.
Patjat tehtiin erikoisen kokoiseen sänkyymme mittatilauksena ja jalkopäähän on tehty sängynpäätyjen mukainen kolo, jotta saimme hyödynnettyä sängyjen koko pituuden. Laiskoina rullaajina pidämme siitä, ettei luonnonkumifutonia ei tarvitse (eikä pystykään) rullailla tavallisen futonin tapaan.

Nukumme molemmat kyljellään ja heräämme nykyisin ilman selkäkipuja. Tällainen luonnonkumipatja on tarpeeksi joustava, jotta olkapää ja lantio saavat tilaa, mutta silti hyvin jämäkkä.

Patja ja petari ovat olleet käytössämme nyt vajaan kuukauden ja olemme olleet todella tyytyväisiä hankintaan. Tyytyväisiä olemme varmasti vielä pitkään, koska patjalle luvattiin käyttöiäksi noin 20 vuotta.
Toinen merkittävä parannus on Sisun vieroitus yötissittelystä ja muutto omaan huoneeseen. (Sisullakin on uusi hieno sänky ja siitä lisää joskus myöhemmin.) Reipas poika nukkuu nyt yöt pääsääntöisesti klo 21-06 heräämättä välillä ja se on hurjan hienoa! Aamu kuudelta otamme hänet väliimme ja pötköllään tapahtuvan imetyksen jälkeen nukumme kaikki samassa sängyssä vielä reilun tunnin. Näin leveässä sängyssä mahtuu nukkumaan hienosti vauvan kanssa ja meistä on kiva pitää perhepetiä vielä tämän verran yllä. Sängystämme on suora näköyhteys Sisun sänkyyn ja sängyssään seisova pellavapää erottuu vähän pimeämmästäkin, jos  kesken yön tulee joku hätä. Napanuora ei siis ole täysin poikki ja hyvä niin.
Sisun muutto omaan huoneeseen sujui mukavasti, kun olimme siellä kaikki evakossa meidän kammarin lattian maalauksen takia viikon ajan. Sisu jäi huoneeseensa ja me aikuiset muutimme takaisin omaamme :)
Lattian maalaus on siis se kolmas muutos, joka ei nyt yöunia paranna, mutta muuta viihtyvyyttä kyllä. Meillä nuo kuluneet lautalattiat ovat kaikkea muuta paitsi kivasti kuluneita, tässäkin lattiassa oli kaikkia omituisia länttejä.
Valitsimme sävyn Tikkurilan Vanhan ajan värikartasta, se on harmaaseen taittuva sininen 341X. Sävy valikoitui kaakeliuunin ja tapetissa olevan sinisen välimaastosta.
Maalaus sujui joutuisasti Betolux Aqualla, öljypohjaiset perinnemaalit hylkäsimme tässä kohtaa niiden pitkän kuivumisajan takia. Tämä on siis ensimmäinen maalaamamme lattia, vaikka olemme jo kuusi vuotta tätä taloa remontoineet!
Uusi maalipinta ihanan raikas ja luulenpa, että lattioita maalataan muissakin huoneissa kesän mittaan...