tiistai 20. syyskuuta 2016

Talvipesän rakentamista

Lähdimme koko perhe viime lauantaina sisustusretkelle Hämeenlinnaan. Reissun päätarkoitus oli hakea keinutuoli Parolan Rottingista blogiyhteistyön merkeissä ja sen lisäksi kävimme bloggaajasiskojen suositusten perusteella Tiirinkosken Tehtaalla ja Suomen Kasarmin Aarteet -nimisellä kirpputorilla. Kaikki aivan mahtavia paikkoja, joita voin taas puolestani suositella teille lukijoille. Rupattelimme joka paikassa työntekijöiden / omistajien kanssa pitkät tovit ja onpa niin kiva fiilis kun palveluun tulee sellainen henkilökohtainen lisä. Tulimme reissusta kotiin inspiroituneena kaikesta näkemästämme ja kokemastamme, oli niin kiva päivä!
Olen ollut jo pitkään ihastunut luonnonvärisiin rottinkihuonekaluihin, koska yhdistän ne muotoilun suosikkivuosikymmeneeni, eli 50-lukuun. Näin ollen blogeissa vilahdelleet Parolan Rottingin tuolit tulivat mieleeni, kun mietin sopivaa tuolia yläkertaan lapsenhuoneeseen / talviolohuoneeseen. Huoneesta on puuttunut ryhdikkäämpi istumapaikka, viime talvi röhnötettiin tuossa puusohvalla.

Valitsimme huoneeseen Lumikenkä keinutuolin. Se on mielestämme todella kaunis tuoli, jolle on helppo keksiä uusi paikka, jos se on myöhemmin liikaa lapsenhuoneessa.
Tuolissa on mukava istua pitkäkin tovi parilla tyynyllä pehmustettuna ja se on hyvä myös imetykseen ryhdikkään asennon ja käsinojien ansiosta. Ihan täysiverinen (eli vauhdikkaaseen keinutteluun sopiva) keinutuoli se ei ole, mutta pieni keinuttelu onnistuu hyvin.

Innostuin sisustamaan tuolille tällaisen oman sopen, myöhemmin hyllyn alle käy vaikkapa Sisun sänky. Jos me nyt koskaan raaskitaan laittaa häntä omaan huoneeseen nukkumaan :)
Huoneessa on vielä toistaiseksi rottinkinen ensisänky päiväunien nukkumiseen, jonka muotokieleen keinutuoli sopii hienosti.

Minulle nämä luonnonväriset rottinkikalusteet ja 50-luvun lakatut koivukalusteet merkitsevät sellaista kodikkuuden ydintä, en oikein tiedä miksi. Niitä ei muistaakseni ole ollut lapsuudenkodissani eikä kummassakaan mummolassa, mutta joku juttu niissä vaan kiehtoo aina vaan.
Samalta reissulta ostimme Parolan Rottingin tehtaanmyymälästä upean lyhdyn. Yllätyin positiivisesti, kun myymälä olikin kivasti laitettu sisustuskauppa, siellä on siis myynnissä muitakin kuin heidän omia tuotteita. Lyhdyn takana on Kasarmin aarteista löytynyt peili.
Samaiselta kirpputorilta löytyi myös upea pahvinen Form-o-matic mallinukke pianon päälle. Jos minulla on vielä joskus oma ompelusoppi, pääsee se somistamaan sitä.

Kiitos Parolan Rottinki ja Hämeenlinna!

torstai 8. syyskuuta 2016

Reality check: vauva-arki

Ajattelin, että teitä lukijoita saattaisi kiinnostaa kuvaus päivästäni näin kotiäitinä / talon emäntänä. Tai ainakin minua itseäni kiinnostaa tallentaa kuvaus tavallisesta arkipäivästä kotona ja toivottavasti saan vielä kirjoittaa päivästä matkailuyrittäjänäkin joskus. Ensimmäinen päivätarina löytyy täältä, vähän karumpaa kertomaa :)
Heräämme (=Sisu herää) kuuden ja kahdeksan välillä. Aamu alkaa tietenkin vauvan hoidolla: imetyksen jälkeen vaihdan Sisulle vaipan ja päivävaatteet ja lähdemme alakertaan aamupalalle.
Näitä portaita hyötyliikun päivässä useita kertoja, kun kestovaipan vaihto tapahtuu parin tunnin välein ja hoitopöytä on yläkerrassa. Kun syliin lisätään tällä hetkellä kuuden kilon "kahvakuula" on portaiden nouseminen hyvää jumppaa :)
Isäntä käyttää koirat ja hakee samalla lehden ennen töihin menoa. Aamupalan tekeminen ja syömisen aloittaminen onnistuu Sisun ollessa sitterissä ja sitten kun hän kyllästyy sitterissä istumiseen, otan syliin. Aiemmin Sisu viihtyi sitterissä paljon pidempiä aikoja, nyt maksimissaan vartin. Aamupalan jälkeen seurustellaan ja imetän, kunnes Sisu alkaa osoittaa väsymisen merkkejä.
Sitten seuraakin päivän tehokkain osuus; hoidan heppahommat Sisun aamupäiväunien aikana. Hommat on hoidettava 30-45 minuutin aikana, tämä vauva ei todellakaan ole sitä tyyppiä, joka odottaa rauhassa palvelijaa paikalle vaunuissa unien jälkeen... Ehei, kun unet loppuu, vaunuista pitää päästä heti pois!
Laitan hevosille heinät heinäverkkoihin, vaihdan veden ja siivoan kakat tarhasta.
Ehdin myös ihailla etupihan kukkia, joita näyttää tulevan vielä uusiakin. Teen muuten jutun pihan kuulumisista lähiaikoina.
Jaahah, prinssi herää ja minä olen melko hikinen ja nälkäkin olisi... Roudaan vaunut sisään, tässä vaiheessa usein jo melko kovaa kiljuvan vauvan kanssa ja imetyksen sekä vaipan vaihdon jälkeen alan haaveilemaan lounaasta tai välipalasta.
Mutta Sisua ei kiinnosta sitterissä oleminen yhtään! Siispä tyydyn syömään pari omenaa vauvan "lukiessa lehteä" samalla.
Sitten seuraa Sisun (ja välillä muidenkin perheenjäsenten) viihdytystä, imetystä ja vaipan vaihtoa muutaman kerran ennen seuraavia unia.
Käytän myös koirat ja haen postit Sisu rintarepussa. Tuo reppu on kyllä mainio kapine, en pysty kuvittelemaan vauvaelämää ilman sitä!
Tällä kertaa postilaatikossa on mieluisa paketti; naapurikunnassa asuvan ompelijan tilauksestani tekemä jumpsuit, siinä on vielä kasvunvaraa. Rakastan muuten lastentekstiilien kuoseja, kokonaan uusi ja ihana maailma!
Sitten koittaa tässä vaiheessa jo hyvin kaivattu hetki; Sisu nukahtaa päiväunille! Nämä unet kestävät puolesta tunnista aina kolmeen tuntiin asti, joten ehdin ainakin syödä ja laittaa pyykkejä. Mahdollisesti minulle jää myös sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota arvostan nykyään suuresti :) Kolmen kuukauden  ikäisen vauvan kanssa on ihan konkreettisesti kiinni joka hetki, kun hänen viihtyminen on täysin aikuisen varassa. Usein käyn jopa vessassa vauvan kanssa... Odotan jo sitä aikaa, että Sisu viihtyisi hieman yksinkin leikkimässä.
Unien jälkeen seuraa taas imetys-, vaipanvaihto- ja viihdytysosuudet, joita toistetaan tarvittava määrä iltapäivän ja illan mittaan. Olemme aloitelleet myös syömisharjoituksia ja pojalle maistuu ruoka erinomaisesti!
Välillä voidaan ottaa pienet torkutkin sohvan nurkassa.
Iskän kotiintulo on aina kiva juttu sekä minun, että Sisun mielestä!

Nukkumaan Sisu menee kahdeksan maissa ja yöllä hän herää tätä nykyä syömään tunnin-kahden välein... Puuh. Kaipaan todella niitä alkuaikoja, kun yösyöttöjen väli oli kolme-neljä tuntia! Aamuisin minulla on muistissa vain jatkuvat heräämiset yön mittaan, toivottavasti tämä on joku ohimenevä vaihe. Sisu kyllä nukahtaa heti syötyään, mutta eihän noin lyhyissä pätkissä oleva uni oikein mistään kotoisin minun kannalta.
Sellainen on minun päivä kotiäitinä kotona. Onneksi on myös kaverikyläilyjä ja äitini, joka käy parina päivänä viikossa auttelemassa. Huomenna aloitan Sisun kanssa äiti-vauvajoogan, joten meille tulee perjantaista "pakollinen" kaupunkipäivä :)

Mukavaa viikonloppua ja sitä arkea sen jälkeen teille lukijoille! Onkos siellä muita kotiäitejä?

tiistai 30. elokuuta 2016

Rakkaudesta möbleeramiseen

Harrastimme taas möbleerausta suosikkikohteessamme, eli olohuoneessa. Tämän kertaiseen operaatioon inspiroivat Sisun tuleva liikkuminen ja huonetta aina vaivannut säilytystilan puute.
Ystävän seitsemän kuukautta Sisua vanhemman pojan visiitti täällä oli erittäin hyödyllinen ja osasimme sen perusteella miettiä, miten huone saadaan turvalliseksi lattialla liikkuvalle lapselle ja elämä helpommaksi lasta vahtiville.
Laitoimme television seinälle (pitkäaikainen haaveeni toteutui viimein!) ja tv-tasona toiminut penkki kaikkine irtokamoineen vaihtui varastossa olleeseen 60-luvun senkkiin. Senkissä ovat seurapelit, kaukosäätimet, johdot yms. tekniset tarvikkeet. Möbleerauksen yhteydessä myös kaikki olohuoneen taulut vaihtoivat paikkoja. Kokosimme telsun yläpuolelle nämä modernimmat taulut ja julisteet, jotka olivat aiemmin huoneen toisella puolella.
Tämä kaappi muutti olohuoneeseen pukeutumistilasta. Olen maalannut sen vuosia sitten samanvärikseksi kuin tuon 60-luvun senkin ja vaikka ne ovat tyyliltään täysin erilaiset, käyvät ne mielestämme hyvin vierekkäin tuon samanvärisyyden ansiosta. Vaihdoin kaappiin simppelit mustat metallivetimet, edelliset olivat tänne liian romanttiset lasiset kukkaset.
Alusvaatekaappina aiemmin toiminut kaluste nielaisi sisäänsä tiukan karsinnan läpäisseet cd:t ja lp:t. Cd-levyjen eteen mahtuu useimmin liikkuvaa tavaraa, kuten kirjaston kirjoja. Myös pukeutumistila koki muutoksen kaapin viemisen myötä ja teen siitä oman jutun myöhemmin.
Liukuoven edessa aiemmin majaillut kaappi muutti vastakkaiselle puolelle huonetta. Tauluhylly sai lähteä ja laitoimme seinälle edelliseen kotiin teettämämme julistetaulun. Siellä taulu täytti melkein koko seinän ja täällä se voisi olla isompikin!
Pianon päälle tiensä löysi keväällä ostamamme erikoinen ja kaunis opetustaulu.

Tarkoituksemme on jakaa huone esineiden avulla kahdeksi erityyppiseksi tilaksi, tämä ns. musiikkipuoli olisi selkeästi "antiikkisemman" oloinen ja tv-puoli modernimpi. Tämä möbleeraus oli ikäänkuin alku tuolle prosessille.
Musiikkipuolelle olisi haaveena hankkia iso vanha kristallikruunu ja nämä nykyiset valaisimet siirtyisivät tv-puolelle. Tosin meillä ei edellekään ole olohuoneessa sähköjä muualla kuin juuri näissä valaisimissa, joten hommalla ei ole mikään erityinen kiire :)
Tämä lattiavalaisin kävisi puolestaan paremmin musiikkipuolelle ja aion etsiä jotain hieman modernimpaa sohvien kaveriksi.
Kunhan Sisu lähtee liikkeelle, täytyy nämä penkillä ja lattialla olevat kukat sijoittaa korkemmalle, mutta toistaiseksi saavat olla vielä näin. Mademoiselle keinutuolikin lienee parempi varastoida vähäksi aikaa ja kitaroille täytyy keksiä korkean paikan säilytys. Muttei vielä muutamaan kuukauteen kuitenkaan!
Möbleerauksen ansiosta tuli käytyä aikamoinen määrä kaappeihin säilöttyä tavaraa läpi ja sellainen siivous on aina hyvä juttu! Möbleerauksen valmistuminen kesti melkein viikon, kun ennen Sisua oltaisiin tehty päivässä moinen. Eipä sitä osannut kuvitellakaan ennen lasta, miten se oma aika vähenee! Mutta emme tosiaankaan valita, tulipahan mietittyä taulun paikatkin oikein ajan kanssa :)
Meistä on hauska ajatella, että tässä huoneessa olisi kaksi erityylistä tilaa. Saa nähdä kuinka pitkälle tuota ajatusta tulee ajan kuluessa vietyä... Musiikkipuolella voisi olla erilainen tapettikin, vaikka William Morrista. Mutta juuri nyt on hyvä näin!

maanantai 8. elokuuta 2016

Sittenkin Sisu

Sisuhan siitä tuli, meidän pikku "Poikilosta". Kun se oli ihan ensimmäinen nimi, mistä epäuskoisina haaveiltiin, jos joskus saadaan poika. Sitten tulinkin jotenkin ihmeellisesti raskaaksi ja selvisi, että poikahan siellä. Mutta sitten otsikoihin nousi eräs järjestö, joka käytti Sisu nimeä ja jonka arvomaailma ei osu meidän kanssa yhtään yksiin...
Luovuttiin Sisu nimestä, tulkoon siitä Olavi. No sitten "Poikilo" syntyi ja eihän se ollut yhtään Olavin oloinen, mitäs nyt?! Nimifinaalissa olivat Viktor ja Touko, mutta kumpikaan ei napannut kuitenkaan ihan täysillä. Sisu oli vaan meistä molemmista paras ja sitten päätimme, ettei anneta yhden tyhmän järjestön pilata MEIDÄN nimeä! Sitäpaitsi emme voineet vastustaa sukunimemme kanssa tulevaa yhdistelmää... Miten hauskalta se tulee kuulostamaan vaikkapa todistusten jaossa koulussa... Siispä saanko esitellä: Suomalainen Sisu!
Meillä oli lauantaina nimiäiset. Juhlapäivä oli ihana ja ilman kanssa kävi mieletön tuuri; koko viikon tuli tosi rankkoja sadekuuroja, mutta lauantaipäivänä ei yhtään.
Ulkona grillattiin ja istutettiin Sisulle puu, lisäksi lapsivieraiden oli kiva temmeltää pihalla.
Kahvit joimme sisällä. Arabian kupit pääsivät käyttöön pitkästä aikaa, viimeksi niitä käytettiin meidän pienissä yllätyshäissä vuonna 2009.
Sisällä otettiin myös potrettikuvat kaikista vieraista Sisun kanssa muistoksi juhlista. Yllä meidän oma potretti.
Teimme kuvien taustalle muistotaulun, näimme vastaavan vihkiäismuistotaulun 1900-luvun alusta Porissa Korsteenin talossa. Sisun toinen nimi Eljas on isoisoisäni ja Saminpoika on perinne Suomalaisen suvussa aina 1600-luvulta asti.
Keräsin kukka-asetelmat omalta pihalta, tuli melko syksyiset, mutta hienot kimput. Etenkin tähän olohuoneen sohvan ympäristön värimaailmaan kimppu sopii upeasti! Otin kuvia näistä äsken, joten kimpuissa käyttämäni metsäimarteet (saniaiset) ovat jo lakastuneet, olivat siis vielä upeammat lauantaina :)

Olemme niin onnellisia tuosta pienestä ihmeestä! Varmasti olisimme eläneet onnellisen elämän ihan kahdestaankin, mutta onhan kaikki nyt ihan erilaista kun on tuo ihana lapsi. Sellaista superhienoa ja superonnellista

PS. Kiitokset lukijallemme Poriin ihanasta yllätyksestä, hanskoille tulee varmasti käyttöä tulevaisuudessa :)

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Pöydän jalka ja kattausharjoitus

Ruokapöydän melko monimutkaiseksi äitynyt muutosprosessi on nyt ohi pöydän lopullisen jalan valmistumisen myötä. Kaukaa Savosta tuotu Lappalais Villen pöytä olikin lopulta vain inspiraation lähde tähän pöydän nykyiseen olomuotoon, mutta onneksi sekin sai hyvän kodin!
Isäntä nikkaroi koivuista pöydän jalkaa viime talven puuseppokoulun virallisten opiskelutöiden ohessa ja jalka kotiutui meille toukokuussa. Sattuneesta syystä jalan kokoaminen ja käsittely otti hieman aikaa, mutta se valmistui kuitenkin isännän viimeisenä lomapäivänä :)
Jalka on kopioitu William Morris kirjassa näkyneestä pöydästä. Puhun yksikössä, koska se on tosiaan yksi kappale, päätykappaleet yhdistyvät kahdella pöytälevyn pituisella välipuulla. Jalan liitokset ovat toteuttu perinteiseen tyyliin ilman liimaa, nauloja tai ruuveja.
Pöydän päällä on menossa kattausharjoitus. Näin Pinterest aikakaudella, sieltä löytyvien toinen toistaan upeimpien kuvien avulla aion luoda Poikilon nimijuhliin yhtä sun toista koristelua. Harjoittelen jo nyt elokuun alussa olevia juhlia varten ja näette sitten muutaman viikon päästä mitä kaikkea sinne keksin. Nimi pojalla jo on, mutta julkistamme sen vasta juhlissa.
Indiskan alesta tarttui mukaan taas noita ihania kierrätysmetallista tehtyjä tavaroita, aiemmin haalin niitä Poikilon huoneeseen. Sieltä löytyi myös kuvissa näkyvä kaitaliina.
Luonnonkukat ovat jo melkeinpä kukkineet, niinpä keskityn noihin vihreisiin kasveihin asetelmien teossa. Niistäkin saa oikein hienoja juttuja aikaiseksi!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Liukuovi osa 1

Nyt esittelyssä yksi ikuisuusprojekti, nimittäin olohuoneen ja keittiön välinen liukuovi. Saimme sen juuri sellaiseen vaiheeseen, että voin sen esitellä, mutta en ole lainkaan varma onko se valmis :)
Aloitan projektin vaiheista kertomisen näistä kuvista. Ovi on valmistettu kahdesta Osb-levystä, jotka ovat koottu yhteen tällä puolella näkyvillä lautakehyksillä. Keittiön puolelta ovi on maalattu liitutaulumaalilla (tämä puoli omassa jutussaan myöhemmin) ja olohuoneen puolelta päällystin sen talon ulkoseiniä aikoinaan pilanneilla sinkkilevyillä. Juttu levyjen poistosta täällä. Sain idean peltilevyillä päällystämiseen vanhoista lentokoneista.
Levyjen leikkaamisessa ja kiinnittämisessä oli melko iso työ, mutta kun tein hommaa pikkuhiljaa pitkin kevättä ei se tuntunut niin kamalalta. Nuo kaikki ruuvinreiät piti porata etukäteen pelteihin ja ruuvit ruuvasin osittain käsin. Myös tuon liukukiskon eli lattaraudan kiinnittämisessä oli todella isoja haasteita ja tukeva systeemi vaati isännältä ties kuinka monta kokeilua ja käyntiä rautakauppaan...

No sitten ovi oli vihdoin valmis ja toimiva, mutta kuinkas ollakaan; se oli aivan liian raju meidän olohuoneeseen!
Sitäpä sitten tuijoteltiin kevät ja vihdoin tällä viikolla löytyi molempia tyydyttävä väri ja käsittely oveen.
Maalasin oven mintunvihreäksi erilaisia tekniikoita kokeillen niin, ettei pellin luonne häviäisi liikaa. Hempeä väri pehmentää ilmettä sopivasti. Mutta enpähän tiedä, ei tämä nyt ihan vielä ole sellainen, että olisin 100% tyytyväinen. Palat voisivat ehkä olla erivärisiä keskenään... no aika näyttää taas mitä ovelle täytyy tehdä.
Maalasin samalla myös aukon vieressä olevan oven jota pidetään yleensä kiinni, koska aukko on varsinainen kulkureitti keittiöön ja muualle taloon.
Mintunvihreä on sama sävy kuin keittiön kaapeissa, ovet yhdistävät nämä kaksi huonetta mukavasti.
"Salute the reuser" teksti on peräisin Keep Cupin sloganista, kävi tähän niin mainiosti. Siis re-user, tajusin vasta jälkeenpäin, ettei tuota välttämättä ymmärrä, mutta kupin lapuissakin sana oli kirjoitettu yhteen. Kumpi lienee oikea muoto..?

Kyseessä on ensimmäinen maalaamani sisäovi talossa (jos kaapin ovea yläkerrassa ei lasketa) ja "entisöin" siitä myös helat, ne olivat moneen kertaan ylimaalatut. Muuten päätimme jättää esiin kaikki oven maalipinnan virheet (lue: en jaksa kunnostaa kunnolla), tein vain kevyen hionnan ennen maalausta. En kyllä millään ymmärrä, miksi tällaiset komeat messinkihelat on pitänyt maalata yli joka ikisestä ovesta mistä niitä löytyy! Suurimpaan osaan talon sisäovista on suruksemme vaihdettu nykyaikaiset kahvat ja lukot, jotka vaihdamme vanhoihin sitä mukaa kun ovia maalataan ja kunnostetaan. Onneksi vanhoja osia löytyy varaosapankeista!
Possutakkakin näyttää oikein hyvältä noiden kylmien värien ympäröimänä!
Oven stoppariksi sopi hyvin hieno sorvattu vanha koriste, joka on pyörinyt nurkissa. Nuo liukukiskon kannakkeet pitää ehkä maalata jollain myös, täytyy pohdiskella rauhassa. Olisimme halunneet kiinnittää kiskon ilman kannakkeita, mutta sellaisia ruuveja ei löytynyt, millä kisko olisi pysynyt notkumatta seinässä. Minä keksin sitten nuo paksut valetut kulmaraudat seinäkiinnikkeen tueksi.

Vielä lopuksi kertaan, että liukuovi tuli tuohon aukkoon sen vuoksi, että pidämme ison olohuoneen peruslämmöillä pahimmat pakkasjaksot ja se piti saada eristettyä keittiöstä. Alunperin emme osanneet miettiä tällaista ollenkaan ja sen vuosi teimme tuon ison aukonkin. Siperia opetti sittemmin muutaman jutun :)