torstai 5. tammikuuta 2017

Perhehuone

Uusi vuosi alkaa taas pakkasessa ja me olemme viime vuoden tapaan sitä paossa yläkerrassa. Nyt luvattu pakkasjakso on onneksi vain muutaman päivän pituinen ja hyvä niin. Meille ison pääosin puulämmitteisen vanhan talon asukkaille kovat pakkaset eivät ole mitään lempisäitä.

Nyt olikin hyvää aikaa kuvata yläkerran huonetta, jota sanon tästä lähtien perhehuoneeksi (vaikka se onkin ehkä synnytysosastolta tutumpi termi). Olen aiemmin kutsunut sitä ainakin talviolohuoneeksi ja monitoimihuoneeksi, mutta tästä lähtien olkoon se perhehuone, kunnes jonain päivänä se on vain ja ainoastaan Sisun huone.
Huoneessa alkaa olla jokaiselle jotain, nyt uusimpana minulle oma ompelunurkkaus. Minullahan oli (tai tavallaan on edelleenkin) oma hieno työhuone, mutta kahdesta syystä siitä on tullut ylläpitolämmöllä oleva varasto. Toinen syy on yritystoiminnan loppuminen ja toinen on se, että kyseessä on talomme kylmin huone, eli vähäisen käytön takia sitä ei kannata pitää lämpimänä. Kylmyys johtunee samasta syystä kuin eteisenkin kylmyys, eli lämpö vuotaa huonon yläpohjan eristyksen takia ullakolle. Lisäeristys on sillä loppumattomalla to do -listalla kyllä...
Sain inspiraation omaan nurkkaukseen Keltainen kahvipannu -blogista; ihailin siellä esiteltyä ompelunurkkaa ja tajusin, kuinka kovasti olen kaivannut omaa. Tähän asti olen ommellut keittiön pöydällä, mutta kuten te muutkin ompelijat tiedätte, koneiden ja tarvikkeiden esille ja pois laittaminen on melko työlästä hommaa. Viime kevään raskaushöyryjen avittamassa ompelubuumissa koneet olivat pöydän päässä koko ajan, eikä sekään ollut kovin esteettistä.
Mietin pari päivää sopivaa paikkaa nurkkaukselle ja sitten tajusin, että tänne perhehuoneeseen, tottakai! Tässä nurkassa ollut rottinkikeinu muutti olohuoneeseen, jossa sille on todella hyvä paikka, esittelen myöhemmin.
Syksyllä Hämeenlinnan kierrokselta löytynyt pahvinen sovitusnukke kruunaa ompelunurkkaukseni. Kun tämä nurkkaus siirtyy joskus aikanaan alakerran kodinhoitohuoneeseen tai vastaavaan paikkaan, voisin tehdä siitä vielä enemmän buduaari henkisen, tässä nykyisessä on jo hyviä aihioita siihen suuntaan. Voisikin olla hauska idea yhdistää pukeutumishuone ja ompelupaikka buduaarin nimissä! Hmmm... pistetään korvan taakse hautumaan.

Olemme olleet koko perhe flunssassa ja on tullut taas todettua, miten hienoa on nämä huoneet yläkerrassa! Yskäinen, jouluna konttaamaan oppinut Sisu on lattialla lähes koko ajan ja alakerrassa lattiat ovat kamalan kylmät kovalla pakkasella, vaikka huoneet muuten saisikin lämpimiksi.
Ompelin kaksi lastenhuoneenmattoa yhteen, niillä on Sisun kiva ajeluttaa pikkuautoja, kunhan tajuaa kuvioiden merkityksen. Kovasti hän jo autoilla ja muilla leluilla leikkii, en ollut tiennytkään, miten paljon noin pieni lapsi jo osaa tehdä asioita.
Huoneessa on muutama muukin uusi juttu. Ostin nipun Pauligin minimoi kortteja (uusiotuotantoa) vuosia sitten ja kokosin ne tauluiksi. Taulut ovat olleet vähän unohduksissa, kunnes nyt syksyllä muistin ne ja tänne huoneeseenhan nuo ovat omiaan. Lisäsin joukkoon vielä koulun huusista löytyneen vanhan liikennevalistusjulisteen, jonka sanoma "Vain puolet ajotiestä kuuluu sinulle. Aja oikealla" olisi täällä maalla edelleen tarpeellista valistusta... näin sivuhuomautuksena :)
Huoneeseen ovat muuttaneet myös isännän lapsuuden lelut nalle ja keppihevonen. Molemmat ovat tosi hienoja leluja, onneksi anoppi on säästänyt

perjantai 30. joulukuuta 2016

Parasta kotona vuonna 2016

Pilviraitti -blogissa oli kiva kooste heidän kodin vuoden suosikkijutuista ja innostuin sitä mukaillen tekemään pienen yhteenvedon meidän kodin muutoksista vuonna 2016.
Hienoin juttu oli ilman muuta yläkerran toisen huoneen valmistuminen! Pääsimme huoneeseen pakoon tammikuun ennätyspakkasia ja tietysti siihen toi erityistä hohtoa kaikki vauvalle suunnitellut jutut. Aionkin lähiaikoina tehdä postauksen huoneesta, siellä on hieman uutta taas.
Keittiön uusi tapetti oli paras uudistus, katselen vieläkin keittiötä joka päivä erittäin tyytyväisenä tapettivalintaan. Kuvassa näkyy myös isännän tekemä keittiön pöytä, jonka jalka valmistui kesällä.
Itse tehty liukuovi on erittäin tarpeellinen ja näyttävä kapine. Sitä tulikin tehtyä puoli vuotta. Olohuone meni kuvassa näkyvältä puolelta melkein kokonaan uusiksi huonekalujen suhteen, kun sinne hankittiin uusi sohva ja riippuva keinutuoli. Molemmat aivan nappivalintoja edelleen.

Yllättävän paljon sitä ehtikin tehdä kaikkea raskaudesta ja vauvan tulosta huolimatta. Hitaammin kuin ennen, mutta ihan samanlaisella innolla remontoimme ja sisustamme tätä meidän ikuisuusprojektiamme!

Ensi vuodelta odotan edistymistä talon julkisivuremontissa ja eteisen remontin loppuun saattamista sekä varovaisesti toivon olohuoneen värimaailmaan muutosta. Lisäksi mielessä ja osittain työnallakin on ainakin miljoona uutta ideaa :)
Tervetuloa vuosi 2017!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulurauhaa etsimässä

Tässäpä meidän kodin joulutunnelmia kuvien välityksellä.


Otin suurimman osan kuvista viime viikolla, jolloin täällä oli upean valkeaa. Nyt vietämme joulua perinteisessä satakuntalaisessa takasyksyisessä säässä, eli joulu on musta. Aika tumma on myös minun mieli, tuo hevosten myynti vie yöunet ja ruokahalun... Mutta yritän nyt unohtaa asian edes yhdeksi päiväksi ja nauttia meidän pienen perheenjäsenen ensimmäisestä joulusta!

Huomenna tänne tulee äitini jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan. Syömme hyvin ja lämmitämme saunan kolmannen kerran tänä vuonna. Normaalisti käymme siellä jouluna ja juhannuksena, mutta viime kesänä intouduimme käymään kerran juhannuksen lisäksi ;)
Rakkautta ja rauhallista joulua teille lukijamme!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Järkevä, mutta raskas päätös

Olen viime aikoina tallitöitä tehdessäni miettinyt paljon sitä, miten pitkälle sitkun -ajattelu hevosten suhteen kantaa... ja valitettavasti huomannut, että meidän elämässä sitä hevosharrastuksen kannalta ideaalista sitkun -hetkeä ei tule lähivuosina olemaan.

Tällä hetkellä harrastuksemme keskittyy pihaton ja tarhan siivoukseen, hevosten ruokkimiseen ja juottamiseen, näihin kuluu yhteensä noin tunti päivässä. Viikonloppuisin olisi mahdollista ratsastaa vuorotellen molempien ollessa paikalla valoisaan aikaan, kun toinen voi olla lapsen kanssa. Todellisuus on kuitenkin se, että kun viikonloppuna täytyy hoitaa kaikki viikolla rästiin jääneet kotityöt (siivous, klapien kantaminen jne...), ei aikaa ratsastukseen käytännössä ole, vaan se on aina jostain pois.

No nyt voisi ajatella, että lapsi kasvaa ja elämä helpottuu... mutta entäs jos kävisi toinenkin ihme, eli Sisu saisi sisaruksen? Lisäksi talon ulkoremontti on ihan alussa ja sisällä odottavat isot remontit tulevan yritykseni tiloissa. Puulämmityksestä emme ole hetkeen pääsemässä eroon. Tulevan yritykseni toiminta tulee keskittymään viikonloppuihin, eli ratsastus pitäisi hoitaa päivisin lapsen ollessa osa-aikahoidossa. Vai olisiko minun järkevämpi hoitaa yritykseni asioita silloin? No olisi.

Tilanne kärjistyi nyt lapsen syntymän myötä, mutta onhan tuo aikapula ollut todellisuutta aiemminkin. Olen jo vuosia potenut huonoa omaatuntoa siitä, ettei noille ihanille hevosille ole enempää aikaa. Asumme niin pienellä paikkakunnalla, ettei täältä löydy noille ratsastajiakaan, viime vuonna Myrskyä liikuttamassa käynyt kiva ja reipas tyttökin muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hevosilla on vielä monia hyviä vuosia edessä (myös tuolla reippaalla eläkeläisellä) ja niinpä olemme päättäneet luopua niistä, kuten varmasti jo arvasittekin.

En ole vielä laittanut niistä mihinkään myynti-ilmoituksia, mutta ajattelin kirjoittaa asiasta tänne. Jos vaikka joku teistä lukijoista olisi hankkimassa hevosta, tai tiedätte jonkun, joka olisi?

Hevosten tulevat kodit katsomme tarkkaan, mieluiten myymme (tai annamme ne ylläpitoon) pienelle tallille, jossa niiden kanssa touhutaan suht' aktiivisesti. Casper sopii sunnuntai ratsasteluun ja seurahevoseksi, mutta Myrskylle paras paikka olisi sellainen, jossa sillä ratsastettaisiin useamman kerran viikossa, kolme kertaa tavoitteellista liikuntaa riittäisi jo hienosti. Jos kaikki menisi niinkuin elokuvissa, hepat pääsisivät samaan paikkaan, mutta se taitaa olla ihan utopistinen haave. Hevoskaveri täytyy kuitenkin uudessa kodissa olla, sen verran sosiaalisia poikia ovat molemmat.
En olisi ikinä uskonut, että unelmani omista hevosista päättyy näin. Totuus on kuitenkin se, että sekä oman, että hevosten mielenterveyden kannalta on parempi tehdä päätös luopumisesta juuri nyt. Tuntuu vain tosi vaikealta ajatella kotia ilman hevosia ja tämä nyt alkava myyntiaika ja oikeiden kotien etsiminen tulee olemaan haastava ja luultavasti pitkä ajanjakso. Toisaalta tiedän, että kun ne oikeat ihmiset löytyvät, olen ainoastaan iloinen hevosten puolesta.

Hevosista löytyy hyvät kuvaukset tästä aiemmin tekemästäni jutusta. Kuvaan nyt viikonloppuna molemmista ratsastusvideot ja laitan ne sitten virallisesti myyntiin ensi viikon aikana. Ilmoitelkaa ihmeessä jos teille tulee mieleen näille sopivia koteja!

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua ja ottakaahan iisisti jouluvalmistelujen kanssa! Teen vielä ensi viikolla jutun meidän kodin joulutunnelmista, joten joulun toivotuksia en vielä toivottele :)

torstai 24. marraskuuta 2016

Talon pimeimmät sokkelot & Sisu 6kk

Nämä harmaat ja pimeät päivät eivät todellakaan houkuttele kuvaamaan kotia... Mutta meillä on yksi kolkka talossa, mihin ei päivä paista juuri koskaan ja siitäpä oli sama ottaa kuvat sateisena marraskuun päivänä. Pahoittelut jo etukäteen kuvien karmeasta keinovalaistuksesta!

Kyseessä on tuo talomme labyrintti, entisestä miesopettajan huoneiston olohuoneesta 90-luvulla tehdyt koulun sosiaalitilat. Olen maalannut ja tapetoinut tilojen seinät, mutta varsinaista remonttia tässä ei kannata tehdä, koska tila ei palvele hyvin tällaisenaan ja se laitetaan aikanaan kokonaan uuteen uskoon. Senpä vuoksi täällä on koulun aikaiset linoleumlattiat, lasketut katot ja muut "herkut". Onneksi koppien ovet on tehty luokista ja asunnoista purettujen kaappien ovista, jotain kaunista sentään!

Jos teitä kiinnostaa nähdä tämän sokkelon pohjapiirros, se löytyy heti tuon "Pikakierros kodissamme" sivun alusta, se kohta piirroksesta, jossa on paljon kirkkaanvihreää viivaa.
Koulu sai sisävessat (2 kpl) juuri ennen sen lopettamista ja tilassa on myös suihkuhuone, siivouskomero ja päissä kaksi "välitilaa", joista pääsee talon muihin osiin. Kuvassa on etummaisena meidän vessa ja takimmaisena kissojen vessa, eli vessan ovat vallanneet kolme hiekkalaatikkoa.
Vessojen välissä on isännän parranhoitopaikka. Siinä hän harjaa ja asettelee partansa joka aamu. Käytävän päässä on yhdistetty kodinhoitohuone, isännän vaatehuone ja kissojen ruokailuhuone. Koirat näkevät puusohvalta maantielle ja nukkuvat siinä joskus yönsä. Vasemmalla on suihkuhuone.
Minun pukeutumistilasta lähti aiemmin syksyllä lipasto olohuoneeseen. Lipaston tilalle pääsi esille tämä kaunis 50-luvun peili, joka oli aiemmin tämän tilan pimeimmässä nurkassa.
Vaatekaappini olen esitellyt jo aiemmin. Nyt sen kaverina tuolla sopessa on pieni 50-luvun lipasto, jonka hankimme kesällä muutaman muun samanikäisen huonekalun kaupassa. Farkkuliivissä ovat esillä kaikki rintakoruni, siitä niitä muistaa ottaa käyttöönkin paremmin kuin lipaston kätköistä.
Pukeutumistilastani pääsee sekä eteiseen...
...että keittiöön, taas yhden välikön kautta.

Näillä näkymin rakennamme (sitten joskus) kokonaan uuden, tilavan kylpyhuoneen eteiseen ja räjäytämme tämän sokkeloisen tilan kokonaan. Tähän jäisi pieni vierashuone tuonne ikkunapäätyyn ja toiseen päätyyn kodinhoitotila, tekninen tila ja vessa.

Suihkuhuonetta en ole kuvannut blogiin koskaan, koska sen pikaehostus on jatkuvasti kesken erinäisistä syistä... Mutta ihan varmasti palaan siihenkin jossain vaiheessa!
Loppuun vielä myöskin keinovalolla valaistu, mutta ainakin minusta paljon noita äskeisiä kuvia viehättävämpi kuva meidän Sisusta, joka täytti maanantaina puoli vuotta! Otin näitä kliseisiä "alaston vauva taljalla" -kuvia yläkerrassa raksalampun valossa ja niistä tuli oikein kivoja. Tässä kuvassa melkoisen cool nuorimies :)

Elämä puolivuotiaan vauvan kanssa on paljon helpompaa kuin kolme kuukautisen. Kiitos unikoulun yöt sujuvat kahdella tankkauksella ja vauveli on paljon itsenäisempi ja kaikkiaan hirmuisen hauskaa seuraa tätä nykyä. Puhumattakaan kaikista taidoista, jotka kehittyvät koko ajan. Sisu oppi kääntymään selältä mahalleen ja jokeltamaan viime viikonloppuna ja ihan pian kontataan.

Kohta on joulukuu ja aion koristella meidän keittiön joulukuntoon heti ensimmäinen päivä (mammahormoonit)! Joku blogiarvontakin olisi kiva järjestää Joulun kunniaksi... Palaan näihin aiheisiin pian!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Uutta vanhaa yläkerran kammarissa

Kammariin on hankittu muutama uusi juttu kesän aikana. Tai vanhoja kapineitahan nuo kaikki ovat, mutta uusia meille.
Ensinnäkin radio; se huudettiin huuto.netistä jo kesäkuussa ja toimii hienosti. Radion paikka valikoitui juuri tuohon, koska seinässä on ainoa maadoittamaton pistorasia koko talossa, tämänkin huoneen muut pistorasiat uusimme keväällä.

Onhan vaan eri tunnelmallista kuunnella radiota tällaisesta laitteesta! Kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä, kun ensi kerran kytkettiin radio päälle ja sen lämmettyä alkoi kuulumaan Metrotyttöjen ikivanha iskelmä... no seuraava kappale olikin uutta iskelmää, mutta olihan hieno sattuma tuo.
Radion päällä on kaksi lampunkupuihin tekemääni asetelmaa. Toinen on vuosi sitten tekemäni Kupupupu ja toinen tämän syksyn tekele Kupukauris. Vaikka itse sanonkin, niin nuo ovat minusta ihania! Voisin tehdä kupuasetelmia vaikka kuinka paljon, jos olisi vaan aikaa.
Hämeenlinnasta pari kuukautta sitten löytynyt peili on aivan täydellinen tuohon, tähtivalojen koristamana. Radion alla on appiukolta saatu pieni lipasto. Lipasto sopii muotokieleltään hienosti sänkyymme ja ihan täydellinen se olisi tummemman ruskeana, mutta menee mainiosti noinkin.
Tosin nyt sängystä on esillä enää päädyt. Meidän piti laittaa melkein kaksi metriä leveän 30-luvun sängyn tilalle normaalilevyinen (eli 160cm) sänky, koska sen viereen muutti Sisun uusi sänky. Huone olisi mennyt tosi ahtaaksi isomman sängyn kanssa.

Sisu on nyt opetellut nukkumaan omassa sängyssä lempeän unikoulun avulla, kyllästyttiin tällä viikolla siihen yöllä tunnin välein syömiseen lopullisesti. Nyt on kolme yötä koulua takana ja hyvin on sujunut, maailman paras isä hoitaa yölliset lohdutukset ja tassutukset ja minä imetän vain kerran yössä, mahtavaa! Ja ettei kukaan huolestu, niin nälkäänsä Sisu ei heräillyt, vaan ihan muista syistä ja tuo yksi imetys riittää oikein hyvin :)
Löysimme sängyn kesällä tori.fi:n kautta ja koska se oli aivan ruosteessa ja maali irtoili, piti se ehostaa vauvan käyttöön turvalliseksi. Raaputin irtonaiset maalit ja ruosteet teräsharjalla ja maalasin sängyn pohjamaalilla ja usealla spraykerroksella. Sain sängyn kunnostettua syksyllä ulkona juuri ennenkuin kylmemmät ilmat tulivat.
Valitsin varastoistani pinnasuojan kankaat sillä ajatuksella, että sänky on ehkäpä jo vuoden päästä Sisun omassa huoneessa ja kuosit sopivat sinne. Tähän kammariin etenkin tuo ihana kissakuosi on melkoisen raju :)
Sängyn vieressä olevalla tuolilla on helppo hoitaa se yöllinen imetys, meidän sängyssä sitä ei enää tehdä, niin helppoa kuin se yöllä olisikin minulle. Liian helposti siihen myös nukahtaa vauvan kanssa ja kierre on valmis...

Huoneen huolella vaalittu 30-lukuinen harmonia on nyt hieman vinksallaan ja huoneen pitkä seinä melkoisen täyteen tupattu, mutta ei se mitään, kun siihen on niin ihana syy. Vieläkin hämmästelemme sitä, että ME täällä vietetään Isänpäivää maailman ihanimman vauvan kanssa ♥

Mukavaa Isänpäivää ja sunnuntain jatkoa kaikille teille!

torstai 3. marraskuuta 2016

Kausiasioita

Mainitsinkin edellisessä postauksessa, että on tehnyt mieli jouluverhoja keittiöön. En ole aiemmin harrastanut kausitekstiilejä, mutta nyt on varmaan tämä kotona mammailu tehnyt tepposet ja oikein himoitsen villaa ja samettia :D
Yläkertaan olen jo kyseisiä materiaaleja lisännyt. Vaihdoin pilviverhot petroolinvärisiin samettiverhoihin ja lisäsin samettia myös tyynynpäällisiin.
Uusi lahjatalja siirtyi Lumikenkä keinutuolin päälle. Miten voikin huoneen ilme muuttua talviseksi suht pienillä jutuilla!
Samettiverhot tekevät tunnelmasta jotenkin mystisen talvisen. Haluaisimme sellaiset myös alakerran olohuoneeseen, mutta valmiina ei löydy tarpeeksi pitkiä ja myös kankaan kanssa on yksi ongelma, nimittäin hinta. Olohuoneeseen kun menee verhokangasta 27 metriä... Mutta onneksi on tämä pieni talviolohuone, jota voi sisustella edullisemmin!

Ihan sivuhuomatuksena sellainen asia, mitä en itse tullut ajatelleeksi ihan loppuun asti kun ostettiin tämä iso talo: kaikki, siis ihan kaikki maksaa enemmän. Huonekaluja saa halvalla kun jaksaa etsiä käytettyinä, mutta on paljon asioita, jotka on pakko ostaa uutena. Kuten vaikka ulkomaali ja ison luokkahuoneen verhot. Metrejä ja litroja menee niin, ettei halua edes ajatella tarkempia rahasummia... Tämä varoituksen sanana kaikille isosta vanhasta talosta haaveileville, vaikka eihän tämä ketään hillitse kuitenkaan ;) 

Kausivalot ja -koristeet ovat sen sijaan ihan tuttu juttu edellisiltä vuosilta, täällä täydellisessä pimeydessä niitä tarvitaan piristykseksi sekä ulkona että sisällä. Marraskuun toinen päivä sateli hieman lunta ja tulkitsin sen merkiksi talvikoristeiden laittamiselle.
Pihaton ikkunan päällä on uusi havuköynnös ja kulmalla roikkuu lyhty viime talvelta.
Pimeällä pihatto näyttää mukavan kotoisalta.
Istutimme pääportaiden vasemmalle puolelle (toivottavasti) pysyviä havukasveja muutama viikko sitten.
Istutin myös oikean puolen pataan talvisen havuasetelman. Noiden pinkkien luistimien laittaminen ovikoristeeksi on aina yhtä ihana juttu, oikein sydämessä läikähtää, kun muistaa ne!

Pääovien portaille en viitsi laittaa mitään, vaikka mieli tekisi, sillä kokemus on näyttänyt, että tavarat ovat vain tiellä lumien poistossa.
Sen sijaan kokosin kaikki lyhdyt keittiön portaille, joita emme käytä. Onpahan tiellekin päin jotain nättiä.

Yksi lyhty palaa myös meidän Tuonenlehdoksi aikoinaan nimeämällämme alueella. Marraskuu alkoi nimittäin luopumisella yhdestä ystävästä. Vanhin kissamme Iina nukutettiin kuukauden ensimmäisenä päivänä ikiuneen 19 vuoden ja 7 kuukauden korkeassa iässä. Olen tyytyväinen siihen, että osasimme tehdä päätöksen ajoissa ja teimme sen viimeisen palveluksen vanhalle ystävälle.
Iina sai lähteä arvokkaasti, se söi viimeisen herkkuaterian vielä tunti ennen nukuttamista ja hyppi kevyesti pöydän päälle. Kuitenkin se oli selvästi vanhuuden vaivaama ja meni nukuttamista edeltävinä päivinä huononpaan kuntoon, joten päätös oli siinä mielessä helppo tehdä. Iina metsästi vielä hiirenkin kuukausi sitten, vuosien tauon jälkeen ja kylläpä se oli siitä onnellinen.

Kuvassa näkyvä Tikru jäi myös kaipaamaan Iinaa, ne kun olivat kaveruksia. Jäljelle jääneet kissanpojat Oliver ja Tikru tulevat jotenkuten toimeen keskenään, mutta eivät ne ystäviä ole.


Lepää rauhassa Iina ♥