tiistai 21. helmikuuta 2017

Täydellinen matto!

Olohuoneeseemme saapui täydellinen matto perjantaina. Ihastuin siihen viikko aiemmin selaillessani nettikaupan valikoimaa ja muutaman yön yli nukuttuani, sekä isännän suostumuksen saatuani tilasin sen.
Tässä kelim matossa on mielestäni aivan täydelliset värit ja voisin suunnitella koko olohuoneen värityksen maton mukaan. Minähän olen halunnut jo aika pitkään vaihtaa tuon tapetin johonkin aivan muuhun. Tässä kävikin niin, että tämän maton myötä tapetti taitaa saada lisäaikaa, ne puhuvat jollain tapaa samaa kieltä keskenään värien suhteen.
Ostimme taustalla näkyvän antiikkimaton heti tänne muutettuame ja uuden maton värien tuli sointua yhteen sen kanssa.
Matto olisi voinut olla hieman leveämpi, mutta en löytänyt isoimmista matoista mitään yhtä paljon silmääni miellyttävää mallia. Riippukeinun alle matto ei riittänyt, joten tilasin lisäksi pienemmän maton keinujan jalkoja lämmittämään.

Ylläolevassa kuvassa näkyy myös yläkerrasta muuttaneen rottinkikeinutuolin uusi paikka, tuoli on ihanan lämmin pesä taljoineen takan vieressä. Keittiön oviaukon yläpuolella on uusi seinävalaisin, joka ylöspäin suunnattuna antaa hyvän yleisvalon. Tällä puolella huonetta kun ei ole kattovalaisinpaikkaa lainkaan (sähköremppaa odotellessa).
Salongin puolelle on jo tullut ja on tulossa lisää uusia juttuja. Palaan näihin, kunhan kaikki on valmista. Tässä salongin tunnelmia auringonlaskun aikaan, tänään oli upea aurinkoinen päivä.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Omaa aikaa ja remppaterapiaa

Ensinnäkin kiitos kaikista ihanista ja myötätuntoisista kommenteista edelliseen postaukseen! Heppoja on vieläkin ikävä, mutta elämä voittaa, onneksi.
Minulla on ollut kauhea tuska päästä tekemään jotain remppaa jo pitkään, mutta Sisu on pitänyt minut niin kiireisenä, ettei sellaiseen ole ollut mitään mahdollisuuksia. Olen nyt kuitenkin saanut pitää parina päivänä vauvavapaata, kun isäntä ja minun äiti ovat vahtineet vauhdikasta vauvaa ja päädyin ehostamaan keittiötä. On tosi mahtavaa päästä toteuttamaan jotain ihan itse ja itsekseen!
Tässä lähtökohta. Ensin minua alkoi tympimään ihan täynnä oleva taso ja kahvi- ja teenurkan vähäinen säilytystila.
Tein nurkkaan hyllyt tuttavalta saadusta 50-luvun kirjahyllystä peräisin olevasta tasosta. Taso oli juuri samaa syvyyttä astiakaapin kanssa ja muutenkin ihan täydellinen tuohon. Hyllyille mahtuvat hyvin kaikki kahvin ja teen laittoon käytettävät tarvikkeet.
Sitten keksin, että tiskialtaan välitila täytyy laatoittaa, koska peilit ovat liian levottomat.
Minulla oli varastossa lieden taustan ylijäämä laatat ja saumauslaasti. Koko muutos maksoi siis hyllyn kannattimien verran. Lopputuloksesta tuli tosi särmä!
Tein laatoituksen vähän löyhillä etukäteislaskelmilla ja laattojen jako ei ole ihan täydellinen, reunoihin jäi hieman leveämmät saumat. Mintunvihreäksi maalatun puulistan kanssa ei tuo asia haittaa minua yhtään.
Myös lieden laatoitukseen pitää kehitellä vastaava minttulista yhdessä isännän kanssa. Nyt paneloinnin ja laatan sauma on tosi ruma, koska paneeli on kuivunut ja kutistunut vuosien varrella. Minttu antaisi myös sopivasti väriä tuohon paikkaan.
Liimasin laatat vaneripohjaan ja huomasin, että vanerin vaalearuskea näytti tosi kivalta saumoissa.
Jos tuota lieden laatoitusta ei olisi ollut, olisin harkinnut vaaleanruskeaa saumalaastia tähän. Pistän kuitenkin ajatuksen korvan taakse, ehkäpä vaaleanruskeat saumat voisi toteuttaa vessa- tai kylppäriremontin yhteydessä sitten joskus.
Tässä kokonaisuutta yläkerran rappukäytävän ovelta päin. Kuvassa näkyvässä ikkunassa on uusi laskosverho ja vaihdoimme myös tason yläpuolella olevat valaisimet varastossamme olleisiin mustiin valaisimiin, kun kaipasimme sitä särmää vähän joka puolelle.

Sisun joulukuussa hankittu uusi syöttötuoli näkyy etualalla. Löysimme Tripp Trappin edullisesti tori.fi:stä (heti kun lakkasin niitä aktiivisesti kyttäämästä) ja on se kuitenkin hurjan paljon käytännöllisempi kuin aiempi retrotuoli. Tuolin voisi vielä maalata kivemman väriseksi.
Tänään oli upea keväinen päivä ja keittiöstä sai hienoja kuvia. Sen kunniaksi vielä tällainenkin otos :)

Minulla on aikapulan lisäksi toinenkin ongelma bloggaamisen suhteen: läppärini meni jumiin, kun yritin päivittää siihen käyttöjärjestelmän. Onneksi bloggaaminen onnistuu myös tällä vuosimallin 2008 "vintagekoneella", mutta on tämä melkoisen paljon hitaampaa näin. Uudempi kone (viisi vuotta vanha sekin) on kuitenkin vielä toivottavasti pelastettavissa, pitääkää peukkuja! Ja kaikille Mac käyttäjille varoitus: älkää päivittäkö Sierra käyttöjärjestelmää, en todellakaan ole ainoa, jolle on käynyt noin.

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Huoleton on...

...hevoseton mies? Kyllä varmaan, mutta tällä hetkellä tämä hevoseton nainen on hirveän surullinen ja väsynyt. Hevosten myynti oli henkisesti ennalta arvaamattoman raskas prosessi, siinä tuli pilattua joulufiilis, menetettyä monet yöunet ja välillä ruokahalukin oli hukassa.

Hepat lähtivät uusiin koteihinsa sunnuntaina, silloin olo oli ihan turta ja tyhjä. Pakenimme tyhjää pihaa ja vietimme päivän kaupungilla.

Maanantaina menin tarhaan tarkoituksenani siivoilla heppajuttuja sieltä pois, kenties tyhjentää pihatto. Siellä se itku sitten tuli... Otin näitä kuvia ja itkin, eilen itkin yksin autossa ja itken nyt tätä kirjoittaessa.
Pihatossa ja tarhassa tuoksuu vielä hevoselle.
Kuin ne olisivat vain ratsastusretkellä ja palaisivat sieltä kohta takaisin. Toivon lumisadetta, ehkä helpottaisi, jos kavion jäljet peittyisivät...

Molemmat hepat saivat hienon uuden oman ihmisen, paikan ja aktiviteetit. Tiedämme, että ne pääsivät parempiin koteihin kuin meidän, siis sellaisiin, jossa niiden kanssa puuhastellaan monipuolisesti ja aktiivisesti. Meillä on myös avoin kutsu tulla moikkaamaan hevosia ja aion kyllä kutsun hyödyntää myöhemmin, sekin lohduttaa. Näistäkin seikoista huolimatta tämä on tosi rankkaa.

Etsimme hevosille yhteistä kotia ihan viimeiseen saakka, mutta se osoittautui liian hankalaksi tehtäväksi. Molemmille on kuitenkin uusissa kodeissa useampi uusi hevoskaveri ja ne ovat kuuleman mukaan hyvää vauhtia sopeutumassa uuteen laumaan ja elämään. Tuntuu kummalliselta ajatella, että ne eivät varmaan muistele entistä ollenkaan ja minä en täällä oikein mitään muuta teekään kuin ajattele niitä. Vaikka minulla ei ole mitään syytä murehtia, näinhän itsekin, miten helposti ne sopeutuivat aikanaan tänne. Myrskyn näin muuttavan kaksikin kertaa, ensin kaverin talliin ja sitten meille ilman mitään ongelmia.

Nyt pitää vain hengittää, syödä ja nukkua sekä opetella elämään uutta hevosetonta arkea. Itkeä silloin tällöin, se on helpottavaa. Varmaan tässä on myös kyse pitkän stressin purkautumisesta väsymyksenä ja suruna.
Pihaton ehtii tyhjentämään sitten, kun siihen on enemmän voimaa. Maanantaina laitoin vain ovet kiinni, että muistan ulos vilkaistessani uuden tilanteen. Katse hakee edelleen tuttuja punaruskeita hahmoja tarhasta.
Tämän jutun kirjoittaminen tuntui tosi tärkeältä surutyön läpikäymisessä. Kiitos, että jaksoit lukea ♥

torstai 5. tammikuuta 2017

Perhehuone

Uusi vuosi alkaa taas pakkasessa ja me olemme viime vuoden tapaan sitä paossa yläkerrassa. Nyt luvattu pakkasjakso on onneksi vain muutaman päivän pituinen ja hyvä niin. Meille ison pääosin puulämmitteisen vanhan talon asukkaille kovat pakkaset eivät ole mitään lempisäitä.

Nyt olikin hyvää aikaa kuvata yläkerran huonetta, jota sanon tästä lähtien perhehuoneeksi (vaikka se onkin ehkä synnytysosastolta tutumpi termi). Olen aiemmin kutsunut sitä ainakin talviolohuoneeksi ja monitoimihuoneeksi, mutta tästä lähtien olkoon se perhehuone, kunnes jonain päivänä se on vain ja ainoastaan Sisun huone.
Huoneessa alkaa olla jokaiselle jotain, nyt uusimpana minulle oma ompelunurkkaus. Minullahan oli (tai tavallaan on edelleenkin) oma hieno työhuone, mutta kahdesta syystä siitä on tullut ylläpitolämmöllä oleva varasto. Toinen syy on yritystoiminnan loppuminen ja toinen on se, että kyseessä on talomme kylmin huone, eli vähäisen käytön takia sitä ei kannata pitää lämpimänä. Kylmyys johtunee samasta syystä kuin eteisenkin kylmyys, eli lämpö vuotaa huonon yläpohjan eristyksen takia ullakolle. Lisäeristys on sillä loppumattomalla to do -listalla kyllä...
Sain inspiraation omaan nurkkaukseen Keltainen kahvipannu -blogista; ihailin siellä esiteltyä ompelunurkkaa ja tajusin, kuinka kovasti olen kaivannut omaa. Tähän asti olen ommellut keittiön pöydällä, mutta kuten te muutkin ompelijat tiedätte, koneiden ja tarvikkeiden esille ja pois laittaminen on melko työlästä hommaa. Viime kevään raskaushöyryjen avittamassa ompelubuumissa koneet olivat pöydän päässä koko ajan, eikä sekään ollut kovin esteettistä.
Mietin pari päivää sopivaa paikkaa nurkkaukselle ja sitten tajusin, että tänne perhehuoneeseen, tottakai! Tässä nurkassa ollut rottinkikeinu muutti olohuoneeseen, jossa sille on todella hyvä paikka, esittelen myöhemmin.
Syksyllä Hämeenlinnan kierrokselta löytynyt pahvinen sovitusnukke kruunaa ompelunurkkaukseni. Kun tämä nurkkaus siirtyy joskus aikanaan alakerran kodinhoitohuoneeseen tai vastaavaan paikkaan, voisin tehdä siitä vielä enemmän buduaari henkisen, tässä nykyisessä on jo hyviä aihioita siihen suuntaan. Voisikin olla hauska idea yhdistää pukeutumishuone ja ompelupaikka buduaarin nimissä! Hmmm... pistetään korvan taakse hautumaan.

Olemme olleet koko perhe flunssassa ja on tullut taas todettua, miten hienoa on nämä huoneet yläkerrassa! Yskäinen, jouluna konttaamaan oppinut Sisu on lattialla lähes koko ajan ja alakerrassa lattiat ovat kamalan kylmät kovalla pakkasella, vaikka huoneet muuten saisikin lämpimiksi.
Ompelin kaksi lastenhuoneenmattoa yhteen, niillä on Sisun kiva ajeluttaa pikkuautoja, kunhan tajuaa kuvioiden merkityksen. Kovasti hän jo autoilla ja muilla leluilla leikkii, en ollut tiennytkään, miten paljon noin pieni lapsi jo osaa tehdä asioita.
Huoneessa on muutama muukin uusi juttu. Ostin nipun Pauligin minimoi kortteja (uusiotuotantoa) vuosia sitten ja kokosin ne tauluiksi. Taulut ovat olleet vähän unohduksissa, kunnes nyt syksyllä muistin ne ja tänne huoneeseenhan nuo ovat omiaan. Lisäsin joukkoon vielä koulun huusista löytyneen vanhan liikennevalistusjulisteen, jonka sanoma "Vain puolet ajotiestä kuuluu sinulle. Aja oikealla" olisi täällä maalla edelleen tarpeellista valistusta... näin sivuhuomautuksena :)
Huoneeseen ovat muuttaneet myös isännän lapsuuden lelut nalle ja keppihevonen. Molemmat ovat tosi hienoja leluja, onneksi anoppi on säästänyt

perjantai 30. joulukuuta 2016

Parasta kotona vuonna 2016

Pilviraitti -blogissa oli kiva kooste heidän kodin vuoden suosikkijutuista ja innostuin sitä mukaillen tekemään pienen yhteenvedon meidän kodin muutoksista vuonna 2016.
Hienoin juttu oli ilman muuta yläkerran toisen huoneen valmistuminen! Pääsimme huoneeseen pakoon tammikuun ennätyspakkasia ja tietysti siihen toi erityistä hohtoa kaikki vauvalle suunnitellut jutut. Aionkin lähiaikoina tehdä postauksen huoneesta, siellä on hieman uutta taas.
Keittiön uusi tapetti oli paras uudistus, katselen vieläkin keittiötä joka päivä erittäin tyytyväisenä tapettivalintaan. Kuvassa näkyy myös isännän tekemä keittiön pöytä, jonka jalka valmistui kesällä.
Itse tehty liukuovi on erittäin tarpeellinen ja näyttävä kapine. Sitä tulikin tehtyä puoli vuotta. Olohuone meni kuvassa näkyvältä puolelta melkein kokonaan uusiksi huonekalujen suhteen, kun sinne hankittiin uusi sohva ja riippuva keinutuoli. Molemmat aivan nappivalintoja edelleen.

Yllättävän paljon sitä ehtikin tehdä kaikkea raskaudesta ja vauvan tulosta huolimatta. Hitaammin kuin ennen, mutta ihan samanlaisella innolla remontoimme ja sisustamme tätä meidän ikuisuusprojektiamme!

Ensi vuodelta odotan edistymistä talon julkisivuremontissa ja eteisen remontin loppuun saattamista sekä varovaisesti toivon olohuoneen värimaailmaan muutosta. Lisäksi mielessä ja osittain työnallakin on ainakin miljoona uutta ideaa :)
Tervetuloa vuosi 2017!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulurauhaa etsimässä

Tässäpä meidän kodin joulutunnelmia kuvien välityksellä.


Otin suurimman osan kuvista viime viikolla, jolloin täällä oli upean valkeaa. Nyt vietämme joulua perinteisessä satakuntalaisessa takasyksyisessä säässä, eli joulu on musta. Aika tumma on myös minun mieli, tuo hevosten myynti vie yöunet ja ruokahalun... Mutta yritän nyt unohtaa asian edes yhdeksi päiväksi ja nauttia meidän pienen perheenjäsenen ensimmäisestä joulusta!

Huomenna tänne tulee äitini jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan. Syömme hyvin ja lämmitämme saunan kolmannen kerran tänä vuonna. Normaalisti käymme siellä jouluna ja juhannuksena, mutta viime kesänä intouduimme käymään kerran juhannuksen lisäksi ;)
Rakkautta ja rauhallista joulua teille lukijamme!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Järkevä, mutta raskas päätös

Olen viime aikoina tallitöitä tehdessäni miettinyt paljon sitä, miten pitkälle sitkun -ajattelu hevosten suhteen kantaa... ja valitettavasti huomannut, että meidän elämässä sitä hevosharrastuksen kannalta ideaalista sitkun -hetkeä ei tule lähivuosina olemaan.

Tällä hetkellä harrastuksemme keskittyy pihaton ja tarhan siivoukseen, hevosten ruokkimiseen ja juottamiseen, näihin kuluu yhteensä noin tunti päivässä. Viikonloppuisin olisi mahdollista ratsastaa vuorotellen molempien ollessa paikalla valoisaan aikaan, kun toinen voi olla lapsen kanssa. Todellisuus on kuitenkin se, että kun viikonloppuna täytyy hoitaa kaikki viikolla rästiin jääneet kotityöt (siivous, klapien kantaminen jne...), ei aikaa ratsastukseen käytännössä ole, vaan se on aina jostain pois.

No nyt voisi ajatella, että lapsi kasvaa ja elämä helpottuu... mutta entäs jos kävisi toinenkin ihme, eli Sisu saisi sisaruksen? Lisäksi talon ulkoremontti on ihan alussa ja sisällä odottavat isot remontit tulevan yritykseni tiloissa. Puulämmityksestä emme ole hetkeen pääsemässä eroon. Tulevan yritykseni toiminta tulee keskittymään viikonloppuihin, eli ratsastus pitäisi hoitaa päivisin lapsen ollessa osa-aikahoidossa. Vai olisiko minun järkevämpi hoitaa yritykseni asioita silloin? No olisi.

Tilanne kärjistyi nyt lapsen syntymän myötä, mutta onhan tuo aikapula ollut todellisuutta aiemminkin. Olen jo vuosia potenut huonoa omaatuntoa siitä, ettei noille ihanille hevosille ole enempää aikaa. Asumme niin pienellä paikkakunnalla, ettei täältä löydy noille ratsastajiakaan, viime vuonna Myrskyä liikuttamassa käynyt kiva ja reipas tyttökin muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hevosilla on vielä monia hyviä vuosia edessä (myös tuolla reippaalla eläkeläisellä) ja niinpä olemme päättäneet luopua niistä, kuten varmasti jo arvasittekin.

En ole vielä laittanut niistä mihinkään myynti-ilmoituksia, mutta ajattelin kirjoittaa asiasta tänne. Jos vaikka joku teistä lukijoista olisi hankkimassa hevosta, tai tiedätte jonkun, joka olisi?

Hevosten tulevat kodit katsomme tarkkaan, mieluiten myymme (tai annamme ne ylläpitoon) pienelle tallille, jossa niiden kanssa touhutaan suht' aktiivisesti. Casper sopii sunnuntai ratsasteluun ja seurahevoseksi, mutta Myrskylle paras paikka olisi sellainen, jossa sillä ratsastettaisiin useamman kerran viikossa, kolme kertaa tavoitteellista liikuntaa riittäisi jo hienosti. Jos kaikki menisi niinkuin elokuvissa, hepat pääsisivät samaan paikkaan, mutta se taitaa olla ihan utopistinen haave. Hevoskaveri täytyy kuitenkin uudessa kodissa olla, sen verran sosiaalisia poikia ovat molemmat.
En olisi ikinä uskonut, että unelmani omista hevosista päättyy näin. Totuus on kuitenkin se, että sekä oman, että hevosten mielenterveyden kannalta on parempi tehdä päätös luopumisesta juuri nyt. Tuntuu vain tosi vaikealta ajatella kotia ilman hevosia ja tämä nyt alkava myyntiaika ja oikeiden kotien etsiminen tulee olemaan haastava ja luultavasti pitkä ajanjakso. Toisaalta tiedän, että kun ne oikeat ihmiset löytyvät, olen ainoastaan iloinen hevosten puolesta.

Hevosista löytyy hyvät kuvaukset tästä aiemmin tekemästäni jutusta. Kuvaan nyt viikonloppuna molemmista ratsastusvideot ja laitan ne sitten virallisesti myyntiin ensi viikon aikana. Ilmoitelkaa ihmeessä jos teille tulee mieleen näille sopivia koteja!

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua ja ottakaahan iisisti jouluvalmistelujen kanssa! Teen vielä ensi viikolla jutun meidän kodin joulutunnelmista, joten joulun toivotuksia en vielä toivottele :)